Ville Leinonen: Majakanvartijan uni – Leinosen tähänastisen uran huipputeos

”Leinosen musiikillisessa oksistossa versoo aiempaa monimuotoisempia lehtiä”, kirjoittaa Markku Halme arviossaan.

Ville Leinonen: Majakanvartijan uni
Sound of Finland

Kahdella edellisellä levyllään Leinonen versioi 1970-80-lukujen iskelmää ja vanhoja kansansävelmiä. Tauko omien teosten levyttämisestä on tehnyt pelkkää hyvää, sillä nyt miehen ilmaisu on avartunut ja tavallaan kansainvälistynyt.

Tällä en viittaa pelkästään muutamiin ranskankielisiin osioihin, vaan siihen, että Leinoselle tyypillisessä musiikillisessa oksistossa versoo sävellyksellisesti ja sovituksellisesti aiempaa monimuotoisempia lehtiä.

Henkevää kauneutta piisaa kuin Pekka Strengillä, mutta tarvittavaa rosoakaan ei ole unohdettu. Musiikillista jatkumoa sidotaan tuulella, sateella, morsetuskoodeilla sun muulla kohinalla.

Teemallinen tekstikokonaisuus heijastelee nykypäivän epätoivoista maailmantilannetta mukavan epäloogis-assosiatiivisella tavalla. Lopullista merkitystä ja tarkoitusta ei Majakanvartijan unesta saa irti kuin siihen suoraan heittäytymällä, järjen kylmät kahleet hylkäämällä – avoimin mielin ja vapautuneesti musiikissa lillumalla.

Teksti: Markku Halme, Kuva: Tomi Palsa

Arvio on julkaistu Rumbassa 4/10