RTBB & Julkinen sana on huolissaan Suomen ilmapiiristä: ”Näinä aikoina tarvitaan asioita, jotka nostattavat jengin fiilistä”

Ville Juurikkala

Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana julkaisee toisen albuminsa Korottaa panoksii 2. lokakuuta. Kysyimme kokoonpanon kapellimestarilta Valtteri Pöyhöseltä muutamia kysymyksiä uudesta levystä, suurikokoisen kokoonpanon haasteista ja jokusesta yhteiskunnallisesta asiastakin.

Mainostettakoon vielä, että Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana on mukana myös vuoden viimeisessä Rumba-lehdessä, joka julkaistaan 30. lokakuuta. Palataan aiheeseen printissä! Tai levystä tulee arvio verkkoon vielä tässä välissä, tietty.

Oliko alusta asti selvää, että RTBB & Julkinen sana tekee toisenkin albumin? Vai kehkeytyikö ajatus debyytin suosion myötä?

”Ihan alussa kenelläkään meistä ei ollut kovin tarkkaa hajua siitä, mitä tästä kollaboraatiosta syntyisi. Oli vain visio ja fiilis. Levyn tekeminen ja keikkameininki olikin sitten ihan törkeän hauskaa, ja se myös välittyi ulospäin. Tuntui luontevalta tehdä toinen albumi, koska musiikillisesti tutkimatonta maaperää jäi runsaasti. Tietenkin yleisöltä saamamme mielettömän positiivinen palaute vaikutti myös päätökseen jatkaa, ja keikoille oli pakko päästä uudestaan!”

Miten toinen albumi suunniteltiin, sävellettiin ja toteutettiin? Miten työnjako säveltämisen, sanoittamisen ja sovittamisen kesken tehtiin?

”Toinen albumimme tehtiin melko lailla samaan tapaan kuin ekakin. Aluksi minä sävelsin biisejä, ja sitten tapasimme Karrin, Tommyn ja Lassen kanssa ja mietimme kimpassa biisien aiheita, tekstejä ja laulumelodioita. Monesti minulla oli mielessä joitain pieniä laulumelodia-aiheita kertseihin, joista jäbät ottivat kiinni ja tekivät niistä omiaan.

Suurin osa laulumatskusta syntyi meidän neljän kesken, ja kaikki sanoitukset ovat jäbien käsialaa. Viimeistelin big band-sovitukset, kun biisien rakenteet olivat suurin piirtein selvillä. Sitten pidettiin parit harkat, ja sitten studioon. Ricky-Tick Big Band vietti Finnvoxilla yhteensä neljä päivää, ja laulunauhoituksiin käytettiin about kahdeksan päivää.”

Ovatko Suomen nykyhallitus ja ilmapiiri tehneet kokoonpanostanne aiempaa poliittisemman? Esimerkiksi Palefacella ja Tommi Lindgrenillä lienee paljon sanottavaa kesän aikana puheenaiheiksi nousseista yhteiskunnallisista asioista.

”Olen itse seurannut sanattomana Suomen menoa Berliinistä. Näinä aikoina tarvitaan selkeästi asioita, jotka nostattavat jengin fiilistä positiivisella ja voimaannuttavalla tavalla, ja tässä (big band-) musiikki on todella vahvoilla.

Uudelta levyltämme löytyy muun muassa biisi Myrkkyy, joka käy läpi aikamme henkisiä ja materiaalisia myrkkyjä. Levyn avausraita Vielä vähän puolestaan käsittelee kyltymättömän egoistisen aikamme meininkiä.”

Mikä oli ilahduttavinta, mitä ensimmäisen albuminne myötä saavutitte? Jäikö jokin tapahtuma, keikka tai muu asia erityisesti mieleen?

”Hienointa, mitä ekan levyn tiimoilta tapahtui, olivat meidän keikkamme. Aivan käsittämättömän hienoja kokemuksia jokainen niistä. Tämän kokoisella köörillä (20 henkeä lavalla ja kolme henkeä sen ulkopuolella) ei mitään valtavia rundeja tehdä, ja kaikki se säätö, mikä yhdenkin keikan eteen tehdään, purkautuu aina todella kovalla latauksella.

Minulle henkilökohtaisesti on aina hienoa soittaa esimerkiksi Ruisrockissa ja muissa paikoissa, joissa big bandejä ei ole aiemmin nähty. Näinä aikoina se, että lavalla on 17 muusikkoa ja kolme solistia, joilla jokaisella on kriittinen rooli kokonaisuudessa, on kevyen musiikin saralla todella harvinaista.”

Halusitteko uudistaa konseptianne uudelle levyllenne?

”Ensimmäisen levyn tekemisen aikoihin yritimme löytää vastaavanlaisia produktioita mistä päin maailmaa tahansa, emmekä löytäneet mistään. Eli lähdimme todella puhtaalta pöydältä tekemään Burnaa-levyä, ja siitä tulikin paikoitellen aika kokeileva ja rönsyilevä.

Monet biisien instrumentaaliversioista olivat jo hyvin pitkälle tehtyjä, kun soitin niitä räppäreille, ja ne olisivat toimineet lähes sellaisinaan itsenäisinä teoksina. Nyt toisen levyn kohdalla halusin tuoda solisteja vielä enemmän esiin, ja pidimme jo aika varhaisessa vaiheessa biisien syntyä nelistään kimppasessioita.

Musiikillisesti halusin tehdä ajattoman, modernin rap-soul-pop-levyn, ja sävelsin tällä kertaa aluksi enemmän biittejä kuin big band -biisejä. Sovitin vasta myöhemmin big bandin niihin. Kuuntelin myös levyn säveltämisen aikaan suuret määrät vanhaa ja uutta räppiä. Modernin rap-soundin hitaat tempot vaikuttivat muutamaan kappaleeseen.”

Kun kokoonpanossanne on niin monta artistia, joilla on myös omat uransa työn alla, oliko vaikeaa sovittaa aikatauluja yhteensopiviksi toista levyä ja kiertuetta varten?

”Tässä show’ssa aikatauluhaasteet ovat aina lähtökohtaisesti läsnä. Pelkästään 17-henkisen, huippumuusikoista koostuvan bändin harjoitusten buukkaaminen on hyvä aloittaa kolme neljä kuukautta etukäteen.

Olen oppinut vuosien varrella ajattelemaan kaikkea Ricky-Tick Big Bandiin liittyvää laajemmilla aikasykleillä. Puskin myös meidän levyn masteroinninkin toukokuulle, vaikka tiesin julkaisun tapahtuvan vasta syksyllä – näin meillä on tuplavinyyliversio levystä painosta valmiina julkaisupäivänä 2. lokakuuta.

Toki Karrin, Tommyn ja Lassen omat aikataulut luovat vielä omat haasteensa, mutta koska kaikki ovat täysillä messissä, niin aina sitä yhteistä aikaa jotenkin saadaan taiottua.”

Miten summaisit uuden levynne punaisen langan ja annin, jos sinun pitäisi tiivistää se muutaman lauseen kiteytykseksi?

”Modernia, ajatonta, eeppistä ja pitelemätöntä big band -jazzräppiä suomen kielellä. Motto: Aika sanoo adios sun estoille!”

Mitä asiaa teiltä on kysytty haastattelussa aivan liian monta kertaa?

”Kuka bändistä saa eniten fanipostia?”