Elävänä Edinburghissa: The Monochrome Set ja musiikillisen sekametelisopan salaisuus

Tunnetko pitkän linjan postpunk-bändiä nimeltä The Monochrome Set? Markku Roinila haluaa kertoa sinulle aiheesta pari asiaa.

Teksti: Markku Roinila

The Monochrome Set, Wake Up the President
Voodoo Rooms, Edinburgh
7.4.2012

Ganesh Seshadri, paremmin tunnettu nimellä Bid, oli aikoinaan brittirockin komein mies. Hän toimi keulakuvana The Monochrome Setissä, vuonna 1978 perustetussa jäljittelemättömässä ja riemukkaassa lontoolaisessa yhtyeessä, jossa löivät hilpeästi kättä niin jazz, music hall, 1960-luku, rautalanka, muzak kuin itämäiset vaikutteetkin. Miehen syvä baritoni ja omaperäinen laulutapa ovat ennallaan, ja vanhentuminenkin on ollut armeliasta terveysvaikeuksista huolimatta.


Bidin asema lavan keskipisteenä on tosin vaakalaudalla tällä paluukiertueen Edinburgh-keikalla. Ainutlaatuisesti tyylittelevä alkuperäinen kitaristi Lester Square ei tapansa mukaan ole jättänyt tyyliä vain soittoon. Herran habitus on tyrmäävä: ratsuväkihousut ja roikkuvat henkselit, valkoinen viktoriaaninen paita ja saman aikakauden solmio, harmaa pää, muhkeat viikset ja poskiparta à la Merilinja vetävät katseet puoleensa.

Alkuperäisemmistä jäsenistä mukana oli myös erinomainen basisti Andy Warren (ex-Adam and the Ants). Viisikon täydensivät viulisti-mandolinisti ja fetsipäinen rumpali.

Itselleni Monochrome Set on vähän vieraampi tapaus (vaan ei tule olemaan kauan!). Rouvani on kuitenkin pitkäaikainen fani, ja sama tuntui pätevän valtaosaan yleisöstä, jonka keski-ikä oli varmaankin lähempänä viittäkymmentä kuin kolmekymmentä. Kaljuuntuvat päät hytkyivät hurmoksessa ja 1980-luvun viileimmät pop-tytöt fanittivat täti-iässäkin palavasti.

Alussa bändi kompasteli hiukan pettävän yksinkertaiselta kuulostavissa biiseissään, mutta viimeistään puolivälissä Bidin ääni alkoi aueta ja soittoon tuli lisää potkua. Uudesta Platinum Coils -levystä soitettiin noin puolet (mainion kuuloisia biisejä, muuten!) ja niiden ohessa esitettiin edustava valikoima klassikoita yhtyeen kolmelta ensimmäiseltä levyltä. Näitä olivat esimerkiksi The Monochrome Set, Jet Set Junta, The Devil Rides Out, The Ruling Class ja niin poispäin.

Perhekokouksen tunnelmaa alleviivasi Bidin leppoisa juttelu, itseironia, ja hyväntahtoinen naljailu yleisön kanssa (”Hello, we are the Monochrome Set. We’re actually from another planet”) ja isällinen myhäily hänen katsoessaan vanhoja soittokavereitaan.

Levymusiikin alkaessa ensimmäisen encoren jälkeen raivokkaasti jalkojaan lattiaan paukuttava yleisö ei moiseen suostunut, vaan sai kuulla vielä toisessa encoressa biisit Goodbye Joe ja He’s Frank. Tämän jälkeen upea ilta alkoi olla paketissa. Tai niin, baarissa maleksunta kannatti – uuteen levyyn saatiin vielä leppoisalta Bidiltä nimikirjoitus. Kuulemma Suomen-keikoista on ollut puhetta, nähdään siellä!

Komeassa Voodoo Roomsissa nähtiin toinenkin hyvä bändi. Glasgowilainen Wake the President oli oikein sympaattinen Postcards Recordsin ja muiden hyvien asioiden perinnettä jatkava ryhmä, jonka tulevan kakkoslevyn biisit kuulostivat varsin lupaavilta.

Bändiä johtivat kaksoset Erik ja Bjorn Sandberg, jotka pitivät jostain syystä kitaroitaan hämmentävän ylhäällä. Kiva helkyntä ja toimiva yhteissoitto veivät yhtyeen oitis seurantalistalle.