Wöyh! & Ulpu Dance Company
Sellosali, Espoo
3.2.2016
Kenellekään Wöyh!-yhtyeen keikalle uskaltautuneelle ei tule uutisena, että kyseessä on todella intensiivinen live-yhtye. Jussi ja Antti Hyyrysen perustama, omintakeista progerockia soittava bändi nosti kuitenkin rimaa yhä ylemmäs Ulpu Dance Companyn kanssa toteutetussa poikkitaiteellisessa konsertissa, josta oli perinteinen klubikeikka kaukana.
Nelihenkinen yhtye asettui soittamaan lavan taka-alalle jättäen valtaosan estradista tanssijoiden käyttöön. Ensi alkuun vaikutelma oli kaksijakoinen, mutta konsertin edetessä yhtye ja Ulpu Dance Companyn taidokkaat tanssijat sulautuivat osaksi samaa esitystä. Lopulta kokonaisuus oli niin orgaaninen, että tämän jälkeen tuntuisi oudolta nähdä yhtye lauteilla ilman tanssijota.
Wöyhin vasta kahden albumin mittaisesta tuotannosta ehdittiin konsertissa kuulla miltein jokainen kappale. Koko homma käynnistettiin viime vuotisella Dwzyrek-albumilla, joka kuultiinkin kokonaisuudessaan ja järjestyksessä. Sitten oli esikoisalbumin Ikkillyk (2013) vuoro, eikä siltäkään jäänyt kuulematta kuin Savuvana. (Dwzyrek ja Lokki -kappaleet kuultiin tosin vain taustanauhalta alussa ja lopussa.)
Siinä missä Wöyhin klubikeikoilla parasta antia ovat videoinakin julkaistut kappaleet, kuten Kaskelotti, Hieho ja Aarteenryöstäjä, toimivat tässä yhteydessä paremmin ne vähemmän suoraviivaiset kappaleet, jotka klubeilla jäävät helposti esittämättä. Erityisesti Kyläläisten laulu, sekä molempien albumeiden surumieliset lopetuskappaleet erottuivat joukosta edukseen.
Esityksen kokonaisuuden kannalta parhaita olivat hetket, joina tanssijoiden esitys tuntui selkeimmin tulkitsevan kappaleiden tekstejä. Esimerkiksi sellaiset kappaleista tutut hahmot kuin Koukkunokka ja Lokki löysivät tanssijoiden joukosta esittäjänsä, mikä loi tanssin ja musiikin välille tarinallista jatkuvuutta.
Myös kaikki yhtyeen jäsenet pääsivät vuorollaan piipahtamaan tanssilattialla, mikä kirvoitti yleisöstä tietenkin aplodit. Esiintymisen riemu välittyi sekä yhtyeen että tanssijoiden kasvoilta, ja loppua kohden yleisökin alkoi vapautua. Harmittavaa oli kuitenkin, etteivät kaikki yhtyeen fanit ilmeisesti uskaltautuneet Espooseen asti konserttia katsomaan, sillä salin peräosassa oli runsaasti vapaita paikkoja.
Wöyh! ja Ulpu Dance Company onnistuivat lavalla luomaan jotakin ainutlaatuista: venkoilevan progen ja tanssin kitkattoman avioliiton, jossa osapuolet täydentävät toisiaan. Sellosalin sinisten seinien sisällä tunsi laskeutuneensa pinnan alle (mitä vaikutelmaa valaistus vahvisti) wöyhötyksen aaltoihin, jossa keinotekoista rajaa korkea- ja populaarikulttuurin välillä ei ole.
Viesti kaikille Wöyh!-faneille: Jos tämä toistuu, älkää ihmeessä missatko!
