Ja sillä hetkellä tajusin, että Gettomasa on Suomen 2Pac

Jukka Hätinen paneutuu asiaan, josta on näköjään kirjoitettu aivan liian vähän.

17.05.2019

All Day On: Gettomasa
11.5.2019
Suvilahti, Helsinki

Otsikon kaltaisia rinnastuksia viljellään nykyisin melko löysin perustein. Sekä perinteisestä että sosiaalisesta mediasta saa lukea tuon tuosta, että joku esikoissinglensä julkaissut keltanokka on legendaan verrattavissa oleva peluri omalla postinumeroalueellaan.

Kun tällaisia heittoja tulee vastaan jatkuvasti, kuvittelin, että Gettomasa ja 2Pac on mainittu samassa lauseessa lukemattomia kertoja. Tälle rinnastukselle kun olisi jopa katetta. Mutta internetin hakukone kertoi toista. Google ohjaa miltei ainoana osumana Rumban artikkeliin, jossa Stepa toteaa:

”2Pacin on pakko olla Gettomasan lähisukulainen. Molemmilla hirveä halu ja tarve tehdä räppiä. Heillä molemmilla myös halu menestyä siinä.”

Tämä on totta. Mutta haluatte varmasti perusteluita myös minulta.

Seisoin Suvilahteen pystytetyssä teltassa takki Suomen kevään läpimäräksi kastelemana. Edellisenä iltana Gasellit olivat juhlistaneet 10-vuotista taivaltaan riemukkaissa tunnelmissa. Nyt päätäkynä oli Pyhimyksen ja Saimaan pateettinen spektaakkeli, jossa suomirap yritettiin kirjoittaa osaksi suomirockin DNA:ta. En lähde kiistämään projektin taiteellisia ansioita, mutta Suurta Suomalaista Mies Neroutta alleviivattiin lannistavasti naislaulajilla, jotka oli puettu lavan ainoina yhtenäisiin univormuihin ja laitettu tanssimaan sillä välin kun muusikot eli miehet esiintyivät.

Mutta se siitä. Pyhimystä ja Saimaata ennen samalla lavalla esiintyi Gettomasa.

Taannoisessa Rumban haastattelussa Gettomasa puhui 2Pacista itsekin, kertoessaan räppinörttiydestään.

”Mä selvitin Tupacin koko biografian, kaikki biiffit, kaikkien niiden äijien diskografian, joka ikisen pienen seikan. Se on edelleen mun harrastus. Mä olen nörtti, mitä tulee räppäreiden elämään, aatteisiin, kaikkeen.”

Tämä oli toki vain yksi esimerkki siitä. Hän on tullut kulttuuriin opiskelemalla sitä, Illmatic raamattunaan. Vaikka muotokieli voi olla ”moderni”, 2010-lukulainen, juurien tuntemus huokuu Gettomasan tekemisissä. Sen vuoksi Gettomasa yhdistää sukupolvia: häntä kuuntelevat sujuvasti niin Jay-Z:n moguliksi nousua aikalaisina seuranneet kuin ne, joille Hova on vain nolo faija.

Gettomasan yhteydessä teknisyydestä on puhuttu paljon, mutta muut räppäämisen attribuutit ovat mielestäni ne, joiden vuoksi hän on niin ainutlaatuinen. Ja nyt päästään siihen 2Paciin.

Länsirannikkolaista ja keskisuomalaista yhdistää miellyttävä ääni. Se on pehmeä, miehekäs ja luotettava sekä hyvällä tavalla ennalta-arvattava. Kun tähän yhdistetään selkeä artikulaatio, päästään haluttuun lopputulokseen: kuuntelija uskoo sen, mitä hänelle kerrotaan.

Kun kuuntelijat saatu kuuntelemaan, heille on kerrottava tarinoita. 2Pacia ja Gettomasaa yhdistää tässä se, että he ovat tarinankertojia. He eivät syyllisty pelkkään ”räpistä räppäämiseen”, hokemilla ratsastamiseen, eivätkä mukanokkelaan briljeeraukseen. Tarinankertojasta suuren tekee se, että arkisista asioista saa kiinnostavia, ymmärrettäviä ja samastuttavia. Siinä ei onnistu värikynällä, superlatiiveilla eikä kikkailulla. Päinvastoin: yksinkertaistamalla, karsimalla ja riisumalla.

Ihmissuhteista, ystävistä, autoista ja musiikin kuuntelusta kerrotut tarinat tarvitsevat vielä viimeisen koukun, jotta ne jäävät takaraivoon ja nousevat kirkkaimpaan kärkeen. Se tulee tietenkin popmusiikin maailmasta: kertosäe, huukki tai millä nimellä sitä tahtookaan kutsua. Lyhyitä, ytimekkäitä ja melodisia, suorastaan mukaan yllyttäviä säkeitä tarinan yhteen nivomaan. Rap on kuitenkin kaiken ytimessä. Tarkoitan sitä, että Gettomasan kertsin kuullessasi muistat ne säkeistöt ja sen tarinan ympärillä. Kärjistettynä päinvastaisena esimerkkinä kertosäkeiden kuninkaalliset JVG, jonka suurimpien hittien säkeistöt ovat vain kellontuijottelua pääruokaa odotellessa.

Mutta miksi All Day On -tapahtumassa tajusin viimein, että Gettomasa on Suomen 2Pac, vaikka olen nähnyt useita Gettomasan keikkoja ja kuunnellut tarkasti jokaisen julkaisun. Yllä listatuista syistä yleisö on aina syönyt Gettomasan kädestä, mutta tuona lauantaisena alkuiltana tunnelma oli monenkirjavasta yleisöstä huolimatta tai juuri siitä johtuen poikkeuksellisen harras ja seremoniamestarin askel askeleelta kasvanut karisma jo jotain ainutlaatuista.

Ja viimeisenä vakuuttajana keikkaa edeltävänä iltana julkaistu kappale Enempää. Kotikuuntelussa skeptikko nousi pintaan; onko nyt karsittu jo liikaa, annetaanko pehmoilulle liikaa valtaa?

Kun Gettomasa esitti kappaleen Suvilahdessa, ymmärsin, uskoin ja nostin kädet ilmaan.

Lisää luettavaa