Huumorihumppa, englanninkielinen death metal ja suomenkielinen progemetalli eivät intuitiivisesti istu täysin yksiin, mutta jotenkin tämä kolmikko oli eksynyt Tampereen Pakkahuoneelle samana iltana. Yleisö oli jakautunut osiin, samoin tunnelma.
Teksti ja kuvat: Tuukka Hämäläinen
Eläkeläiset, Barren Earth, Stam1na
Pakkahuone, Tampere
16.3.2012
Keikkavetoisena bändinä tunnettu Eläkeläiset avasi illan yhdeksältä Pakkahuoneen isolla lavalla, kun osa yleisöstä oli vasta valumassa sisään. Humpan ystävät olivat löytäneet tiensä eturiviin ja tunnelma oli välittömästi hikisen käsinkosketeltava.
Eläkeläisten viisikko istui pöytiensä takana kuin tuomaristo tai uutisvuodon raati, eikä yhtyeen kuuluisasta kännisekoilusta nähty kuin muutama vodkahuikka. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä yhtye soitti näppärästi ja niin näyttävästi kuin formaatti sallii. Onni Waris jalkautui sentään muutamaan otteeseen viulun kanssa lavan reunalle ja käväisi kertaalleen myös pomppimassa syntikkansa päällä.
Eläkeläisten keikka syntyy kuitenkin yleisön toimesta, sillä niin innostunutta ja huumorintajuista (ja humalaista) yleisöä ei ole monellakaan poppoolla.
Eläkeläisten klassikoista kuultiin muun muassa Sorvarin humppa (Ace of Spades), Kiitokset humpasta (Lauren caught my eye) ja Hirsipuuhumppa (Lemon Tree).
Myös seuraavalta albumilta saatiin esimakua, ja näissä merkeissä esitettiin muun muassa King Crimsonin klassikkoon In the Court of the Crimson King perustuva Humpan kuninkaan hovissa. Eläkeläisten 1995 ilmestynyt albumi kantoi jo tätä nimeä, mutta ilmeisesti kappaleen tekijänoikeuksien kanssa oli tuolloin ongelmia. Toivottavasti vakuuttava progehumppa kuullaan sitten tulevalla julkaisulla.
Barren Earth soitti settinsä Pakkahuoneen Klubin puolella kymmenestä eteenpäin. Yhtyeen fanit olivat sankkalukuisina paikalla ja pelkästään uteliaiden oli hieman hankala tunkeutua Klubin väentungokseen.
Barren Earthiin tutustumattomalle keikka jäi välttämättä ulkokohtaiseksi, mutta yleisö tuntui vakuuttuneelta ja soundi oli etenkin lavasta hieman etäämmällä loistava. Melodisemmat osuudet matkasivat luihin ja ytimiin.
Pääesiintyjä Stam1na otti isomman lavan haltuun yhdeltätoista ja jyräsikin likimain puolitoista tuntia. Toisen albumin parhaisiin raitoihin kuuluva Viisi laukausta päähän toimi hienosti avauskappaleena. Valitettavasti sika- ja kanapäähineet lensivät jo intron jälkeen pois.
Pääpaino setissä oli hiljattain julkaistun Nocebo-albumin kappaleissa, kuten odotettavissa oli. Puolikas ihminen, Valtiaan uudet vaatteet ja takuuvarma keikkahitti Tavastia palamaan! toimivatkin erinomaisesti. Varhainen tuotanto loisti lähinnä poissaolollaan ja esikoisalbumilta kuultiin ainoastaan Kadonneet kolme sanaa vihonviimeisenä encorena.
Yhtyeen dynaamisimmalta Viimeinen Atlantis -albumilta kuultiin vain kappaleet Pakkolasku ja Eloonjäänyt, josta jälkimmäisessä solisti Hyrde Hyyrynen katkaisi kitarankielensä ja joutui pelkän mikrofonin varaan. Etenkin Pakkolasku tuntui menettäneen live-versiossa jotakin albumiversion terävyydestä.
Koska yleisö oli Stam1nan luotettavaa fanikuntaa, oli tunnelma reihakas ja hikinen. Yhteislaulua kuultiin likimain kaikissa kappaleissa, mikä paikkasi Hyrden laulamatta jättämiä pätkiä. Yhtyeen soitto sujui ennalta-arvattavan saumattomasti ja Stam1na osoitti taas olevansa maineensa veroinen livebändi.
Illan kokonaisvaikutelma oli pirstaleinen, sillä humppa- ja metalliyleisö eivät täysin kohdanneet ja ihmisiä virtasi ulos ja sisään pitkin iltaa. Barren Earth olisi ansainnut kiitollisemman esiintymisajan ja -paikan, samoin kuin Eläkeläiset pidemmän settilistan. Pakkahuoneen iltama osoitti, että tällä kattauksella paikka myydään kyllä loppuun, mutta yleisöt menevät helposti ristiin.
