Tärkeitä korjauksia Paavo Arhinmäen sosiaalisen median päivitykseen – raportti Jytäkesän lauantailta

Lauantaina sade kasteli festivaalikävijät, mutta se tuskin haittasi ketään.

31.07.2023

Jytäkesä Go-Go
Helsinki
29.7.

Mikä onkaan parempi tapa aloittaa festareiden toinen päivä kuin larppaamalla espoolaista tihkusateessa? OYAB:n Raimolta, Ässältä, Tuomiolta sekä Koneelta saattoi odottaa mitä vain maan ja taivaan väliltä – kunnes tajusi, että miesten rataräpin klassikkoalbumit ovat 20 vuoden takaa ja lavalla on nykyään joukko keski-ikäisiä miehiä. Cohibaa imailtiin Espoossa, ja rankat tarinat rataräpistä alusta loppuun vedettiin bilefiiliksissä.

Yleisön suosikiksi nousi Ässä, jonka ulosanti on yhä melko… sanotaanko melko kulmikasta ja omalaatuista, mutta kun Ässä kiitti yleisöä ja hymyili, hymyili yleisö takaisin.

HUOMIO! Graffitiurastaan tunnettu Paavo Arhinmäki väitti sosiaalisen median päivityksessään, että OYAB:n Cohibaa-biisin aikana olisi ollut kaatosade. Näin ei ollut, vaan vettä lähinnä tihkui hieman. Emme kuitenkaan vaadi virallista anteeksipyyntöä.

Sweatmaster edusti Jytäkesässä turkulaisuutta suoraan 18 vuoden takaa. Tämä ei ole kehu eikä haukku, sillä yhtyeen garage rock haisee oluelle, farkuille, ketjulompakoille ja ajalle, kun kaikki olivat 20 kiloa pienempiä. Animal on yhä paras suomalainen garage rock -kappale koskaan.

Jos OYAB:n parissa pääsi larppaamaan espoolaista sekakäyttöyliluokkaisuutta, vei Notkea Rotta All Stars suoraan itä-Helsinkiin sinne samalle aikakaudelle kuin Sweatmaster. Virallisesti Suomen väärinymmärretyin bändi Notkea Rotta vei aikoinaan itäisen Helsingin kliseensä niin pitkälle, että keikoilla alkoi notkua samanlaisia vieterisiä sarjakuvahahmoja kuin kappaleissa, ja yleisössä pupillit seisoivat kuin Tallinnanaukion nitkuilla. Jytäkesässä sekäyttäjiä ei vierellä muuten näkynyt, mitä nyt Notkiksen esiintyessä ympärillä tuoksui hieman makea savukkeen kaltainen aromi.

Notkea Rotta on yhä Notkea Rotta, eli sekoitus Infectious Groovesin kaistapäisen typerää funk rockia ja tarinoita itästadin kehiltä. Typerää? Aivan helvetin. Hauskaa? Aivan helvetin.

Kun puhutaan Helsingistä ja helsinkiläisyydestä, niin mikään ei hehku niin paljoa 1980- ja 1990-luvun taitteen jupeille keskaria näyttävää pääkaupunkilaista dekadenssia kuiin Shadowplay. Brandi Ifgrayn yhtye nauttii kulttimainetta, ja syystäkin. Mukana on yhä hippusellinen Scott Walkeria, ripaus The Birthday Partya ja aimo annos jotain sitä kuuluisaa ”jotain maagista”. Tindersticks kiertää maailmaa, ja Shadowplay soittaa Bar Loosessa monta keikkaa putkeen. Bar Loose on ihana paikka, mutta tasan eivät aina käy onnen lahjat. Tuskin niin yhtye tai yleisökään asiaa kauniisti pimenevässä lauantai-illassa harmitteli.