Ei kompromisseja – arviossa Swans-dokumentti

Where Does a Body End? kertoo Michael Giran tinkimättömästä taiteellisesta visiosta. Se on syytä katsoa jo harvinaisen arkistomateriaalin takia.

Kuva Swans-dokumentista Where Does a Body End?.

Where Does a Body End?
ohj. Marco Porsia

”Olen työskennellyt hankalina pidettyjen ihmisten kanssa”, Kid Congo Powers sanoo virnuillen Swansista ja Michael Girasta kertovassa dokumentissa. ”Se, mikä mielletään hankaluudeksi, on tinkimättömyyttä omasta taiteellisesta visiosta.”

Marco Porsian ohjaaman Where Does a Body End? -dokumentin ydin löytyy tuosta repliikistä.

Michael Giran voisi sanoa olevan yhtä kuin Swans. Giran ehdottomuus on karkottanut muusikkoja rinnalta. Hän on laittanut taiteen parisuhteensa edelle. Hän on edelleen valmis uhraamaan kaiken taiteensa edessä. Hän ei tee kompromisseja.

Porsia kertoo Swansin tarinaa entisten ja nykyisten jäsenten haastatteluilla ja arkistomateriaalilla, joka jo itsessään on aarreaitta Swansin alkuajoista. 1980- ja 1990-lukujen liveklipit ovat harvinaista herkkua, jotka jo tekevät dokumentista katsomisen arvoisen.

Jordan N. Mamone haastattelee dokumentissa Giraa, joka kertoo rankkoja tarinoita teinivuosiensa toilailuista ja elämästä 1980-luvun New Yorkissa. Jarboen kanssa vietetyistä vuosista Gira vielä puhuu, mutta yksityiselämän käsittely päättyy siihen. Alkoholismi käsitellään musiikin kautta ja lapset mainitaan humoristisessa sivulauseessa. Raiskaussyytökset, jotka tulivat ilmi dokumentin kuvausten aikana, ohitetaan tyystin.

Harva tuntuu päässeen kivikasvoisen ja palavasieluisen Giran lähelle. Jarboen lisäksi vain Thurston Moore ja Thor Harris vaikuttavat ”tuntevansa” Giran muutenkin kuin taiteen ja vision kautta.

Giran ehdottomuudesta kertoo myös se, miten hän on kokenut itse omat tekemisensä. Jos hän on armoton ympärillään oleville, niin on sitä myös itselleen. Kun Swans alkoi 1990-luvun puolivälissä saada viimein tuulta siipiensä alle, hän koki epäonnistuneensa ja päätti kuopata bändin. Swansin jälkeen tulleen Angels of Light -projektin, jolle Gira uhrasi kymmenisen vuotta elämästään, hän kuittaa silkkana epäonnistumisena. Swansin uuteen tulemiseen Gira valmistautui perin suomalaisittain: leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ja kun Swans nyt 2010-luvulla kasvoi arvostetummaksi ja suositummaksi kuin koskaan, Gira päätti hajottaa kokoonpanon.

Kohti tuon Swans-inkarnaation viimeistä konserttia kuljettavat liveklipit saavat ihon kananlihalle ja silmäkulmat kosteiksi – ainakin noita keikkoja nähneenä.

Fanien, kriitikkojen ja muusikkojen vuolaasti virtaavat ylisanat eivät tunnut yhtään liiotelluilta, mutta tuovat dokumenttiin fanifilmimäistä ulottuvuutta aivan turhaan. Haastateltavien määrässä olisi voinut hieman säästellä: esimerkiksi Blixa Bargeld ei tuo lisäarvoa dokumenttiin. Noin muuten kaksituntinen dokumentti on Swansin näköinen, kuuloinen ja arvoinen.

Where Does a Body End? esitetään Night Visions -festivaalilla. Michael Gira ja Norman Westberg esiintyvät Kuudes linja -klubilla Helsingissä lauantaina 2. marraskuuta.