Rumban juttusarjassa nostetaan esiin kiinnostavia ja potentiaalisia nimiä. Haastattelussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten ja miksi hän valitsi artistin polun. Edellisessä osassa oli Hugo Cajan, ja sen löydät täältä.
Costeen perustamalle Tuhma-levymerkille kiinnitetty Tupe julkaisi toukokuun puolivälissä debyyttialbuminsa nimeltä Rehellisesti. Popia, räppiä ja drum & bassia musiikissaan yhdistelevä artisti puhuu kappaleissaan suoraan hankalistakin tunteista, ja hän pitää avoimuutta itselleen tärkeänä arvona.
”Kaivoin tosi syvältä noita juttuja ja ihanaa saada tää kokonaisuus julki”, Tupe sanoo tiedotteessa. ”Tuntuu, että nyt kun albumi on ulkona niin tietyt asiat on ikään kuin sen myötä käsitelty.”
Levyllä vierailevat Sanni, Mikael Laurent ja Vepu, jonka kanssa tehty Elli-hitti nousi maaliskuussa parhaimmillaan Suomen virallisen singlelistan toiselle sijalle.
Tupe vieraili toukokuun lopussa julkaistussa Robin Packalenin Häitä pidelly -kappaleessa. Kesällä hänet nähdään livenä useilla festareilla, kuten Ilosaarirockissa ja Qstockissa.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Paras biisi just nyt ei ole mikään uusi biisi, vaan vuonna 2012 ilmestynyt Samuli Putron Jäniksen vuosi. Siinä on iloinen meininki ja siksi se on tosi kiva. Toinen mitä olen kuunnellut paljon on LP:n Lost on You. Hänellä on huikea äänenkäyttö. Noita kahta olen kuunnellut kaksi viikkoa putkeen.”
Mist sä tuut?
”Mä olen Tuomas ja teen musiikkia. Sanoin mutsille jo 7-vuotiaana, että musta tulee isona räppäri. En tiedä, mistä se oli tullut, mutta olen aina tiennyt, että haluan tehdä omia biisejä.”
”Nuorempana räppäilimme kavereiden kanssa, ja 12-vuotiaana kaverit yllyttivät mua hakemaan Ankkaräp-kisaan. Pääsin siihen, ja meidän joukkueemme voitti sen. Sillä porukalla teimme musaa nelisen vuotta, mutta se meni jossain vaiheessa aika vaikeaksi, koska asuimme eri paikkakunnilla.”
”Aloin opetella biittien tekemistä, jotta yhteinen tekemisemme helpottuisi eikä tarvitsisi ostaa biittejä ulkopuolisilta. Hommasimme mikin, äänikortin ja musavehkeet, jotta ei tarvitsisi säätää studiota. Itse tekeminen oli vaan niin paljon helpompaa, ja sen himassa opettelemisen kautta opin tekemään musaa itse.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”En mä noita äsken mainittuja Karu Kopla -aikoja laskisi siihen, että olisin silloin vielä tiennyt, että haluan tehdä tätä. Siinä kohtaa kun alkoi olla paljon omia treenibiisejä tallessa, soitin niitä kavereille. He antoivat palautetta, että biisit ovat sairaita ja että mun pitäisi julkaista niitä. Muistan laittaneeni joskus vuonna 2015 tai 2016 viestiä Karu Koplan ryhmään, että voisin julkaista näitä omiakin biisejäni, ja että eihän se haittaa ketään. Ketään ei tietenkään haitannut, mutta mua jännitti ihan hirveästi kysyä sitä. Ajattelin, että enhän mä vaan petä niitä tai jotenkin hylkää porukkaa. Mutta sitten tuntui tosi hyvältä, että kaikki kaverit tsemppasivat ja pitivät soolona tekemistä hyvänä juttuna.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Sanni on tosi iso esikuva. Hänen biisiensä rakenne, tuotanto ja tapansa kirjoittaa biisejä on asia, jota olen aina katsonut ylöspäin. Otan varmasti paljon itselleni Sannin musiikista. Tykkään myös Anssi Kelasta, jos miettii tarinahommia ja biisinkirjoitusjuttuja. Ja Samuli Putrosta myös.”
”Kuuntelen paljon myös jenkkimusaa ja muuta, mutta olisi vaikeaa nimetä esimerkiksi yhtä drum & bass -artistia, vaikka olenkin ottanut genrestä vaikutteita sieltä täältä. Aloin tehdä drum & bassia siinä mielessä, että koska brittien drum & bass on musta vaikeasti lähestyttävää, halusin tehdä siitä helpomman suomiversion.”
Supervoimasi?
”Rehellinen biisinkirjoitus. En sano, että se on ainoa oikea tapa tehdä musaa, mutta mä tykkään kirjoittaa biisejä, joissa puhutaan suoraan. En käytä hirveämmin mitään kiertoilmauksia, eikä biiseihini jää kauheasti tulkinnanvaraa. Joillain voi olla enemmän ympäripyöreitä lauseita, ja sellaiset biisit ovat tosi kivoja myös, mutta mä en ole hyvä kirjoittamaan sellaisia. Että ’rakkaus on kuin tuuli’, tai jotain vastaavaa.”
Sanni on Tupen suurin musiikillinen esikuva. Kuva: Vihtori Valkama
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Varmasti juuri tuohon suorapuheiseen biisinkirjoitukseen. En ole koskaan tehnyt biisejä sillä ajatuksella, että mikä striimaisi parhaiten, vaan omien fiilisten pohjalta. Kaikki biisit ovat vähän kuin mulle itselleni.”
”Mulla on myös rankempia aiheita biiseissä, ja yllättävän moni, ehkä liiankin moni, pystyy samastumaan niihin. Se tuli mulle yllätyksenä. Mielestäni osaan ihan hyvin pistää rankkoja aiheita biisimuotoon. Ehkä se on mulle helpompaa kuin se, että yrittäisin puhua siitä aiheesta jollain muulla tavalla.”
Tupe?
”Teen biisejä parikymppisen normityypin fiiliksistä. Mulla on esimerkiksi kappaleita, joissa käsitellään pahoinvointia. Levyäni kuunnellessa voi vaikuttaa siltä, että tuolla äijällä menee huonosti. Mutta ne ovat vain parikymppisen tyypin fiiliksiä elämästä, joka voi tuntua aika ahdistavalta, kun miettii maailmantilannetta sun muuta. Musiikissani on siis stressaavia fiiliksiä ja niiden käsittelyä. Uskon, että aika moni ajattelee niistä asioista samoin, koska en varmasti ole mitenkään spessu sen suhteen, että mua välillä ahdistaa.”
”Tärkeintä artistina mulle on se, että kaikki viihtyvät ja että kaikilla on hyvä fiilis. Tärkeintä on myös puhua biiseissäni rehellisesti, sillä en jaksa esittää mitään tekocoolia tai huijata mitään. Haluan tehdä musiikkia, josta joku muukin vai saada jotain irti. Jos teen biisin ahdistuksesta, ajattelen, että ehkä joku muu voi saada siitä lohtua, kun tajuaa, ettei ole yksin oman ahdistuksensa kanssa. Mäkin luulin joskus, että olen yksin omien fiilisteni kanssa, mutta ei se ole niin.”