”Haluan duunata kertsejä kuin Nate Dogg, versejä kuin Busta Rhymes ja kulttuuria kuin Snoop Dogg” – haastattelussa Nicce

Nicce julkaisi viime viikolla esikoislevynsä Mörssin kautta.

27.11.2021

Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Samuli Heimo, sen löydät täältä.

Tänään otamme käsittelyyn viime viikolla debyyttilevynsä julkaisseen Niccen. Mörssin kautta Raivalantie 467 -nimisen albuminsa pihalle pistänyt Nicce käsittelee levyllään teemoja rasismista tasa-arvoon ja darrapitsoista dänkkiin. Monessa kaupungissa asunut ja paljon erilaisia asioita matkallaan nähnyt Nicce sanoo levyn kertovan siitä, mitä hän on tähänastisessa elämässään jo ehtinyt kokea. Levyn on tuottanut Swxn.

– Mikä soi napeissa just nyt?
”Kuluneen viikon aikana mulla on soinut paljon vanhaa italialaista musiikkia. Louis Priman Angelina on soinut aamuisin non-stoppina, se on niin rentoa ja huoletonta. Räpistä Tohtori Getto, Kriso, Juicy J ja THREE 6 MAFIA!!”

– Mist sä tuut?
”Mä olen alun perin Chilestä, Antofagasta-nimisestä rantakaupungista. Suomessa asuessani olen ollut vähän kaikkialla, joten mun sydän ei kuulu pelkästään yhteen mestaan. Kotikuntani on Karvia, ja kotikenttäni on Tampereella. Isoa rakkautta myös Helsingin Kantsuun.”

– Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Mä halusin alun perin rokkistaraksi. Se on varmaan sitä anarkiaa ja vallankumousta mitä hakee yleisestikin tästä elämästä. Ensimmäisiä räppibiisejä on äidin räppäämänä chileläinen Tiro De Gracia ja varsinkin biisi El Juego Verdadero. Mun äiti on bad matafaka ja se on aina soittanut mulle kaikkea, vaikka biiseissä puhuttaisikin huumeista ja väkivallasta. Se ei itse allekirjoita tätä, mutta se on suurin syy siihen, että olen tällainen kuin olen. Rauhaa rakastava pitkätukka, joka nauttii sekä Helmiradion bängereistä, kuin myös Slayerista. Muistan myös, että 8-vuotiaana oli kova juttu räpätä Lil Waynea saunassa.”

– Musiikillinen esikuvasi?
Lemmy Kilmister. Silloin kun olin teini-ikäinen halusin vain juoda Jack Danielsia ja polttaa Mallun punaista. Rööki on jäänyt, eikä Bourbonkaan oikein maistu. Muita tosi tärkeitä vaikuttajia ovat Taylor Gang eli Wiz Khalifa, Cypress Hillin B-Real, sekä Asa.”

”Fanitan liian vähän ihmisiä nykyään, ja haluaisinkin olla jostain tyypistä tosi liekeissä. Enää ei vain ehkä ole samanlaista fanitusta kuin lapsena. Nykyään katson ylöspäin kaikkia, jotka ajavat hyvää asiaa ilman egoa.”

– Supervoimasi?
”Mä osaan espanjaa, joten voin esittää, etten ymmärrä jengiä. Olen myös luotto-homie: en ole kyttä enkä vasikka.”

– Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Varmaankin sellaiseen suorasanaisuuteen. Olen aina ihaillut musiikkia joka tulee iholle, potkaisee sua naamaan ja antaa sulle voimaa selättää rasistit WWE-tyylisellä viimeistelyllä.”

– Nicce?
”Musiikissani käsittelen rasismia ja tasa-arvoa, ja tärkeitä ovat myös läpät. Haluan duunata kertsejä kuin Nate Dogg, versejä kuin Busta Rhymes ja kulttuuria kuin Snoop Dogg. You get it dawg?”

Lisää luettavaa