The Hearingin ja Pintandwefallin Ringalta näyttely, jonka aihe kalskahtaa kovin tutulta

Nelli Palomäki

Ringa Mannerin näyttelyssä on samoja piirteitä kuin viiden vuoden takaisessa Joonas Brandtin vastaavassa. Tämä on kuitenkin vain sattumaa, kertoo Ringa.

 Teksti: Jarkko Fräntilä, kuva: Nelli Palomäki

Mainioista Pintandwefall– sekä The Hearing -bändeistä tuttu Ringa Manner järjestää Helsingin Vuorikadulla sijaitsevassa XL Art Spacessa -valokuvataidenäyttelyn.

Suora lainaus tiedotteesta kertoo, kunka ”Ringa Mannerin esikoisnäyttelyssä muusikot on saatu kuviin melko epätavanomaisessa valossa. Kaikki kuvat on nimittäin otettu filmille, suoraan esityksen jälkeen takahuoneessa, ennen kuin lavalla hankittu puna poskilta vähenee ja hiki ehtii kuivua.”

Joonas Brandt on 36-vuotias lehtikuvaaja, joka valitiiin vuonna 2005 vuoden nuoreksi lehti- ja aikakauslehtikuvaajaksi. Hän järjesti vuonna 2009 valokuvanäyttelyn Helsingin korjaamolla ja sen jälkeen Oulun lentoasemalla. Tuon näyttelyn aihe kuulostaa kovin tutulta:

”Joonas Brandt katsoo kohdettaan, muusikkoa, uudesta näkökulmasta. Tarjolla on harvinaisia välähdyksiä lavantakaiseen elämään, hetkeen esiintymisen jälkeen. Noina hetkinä taiteilija on paljaimmillaan, kaikkensa antaneena. Kuvista paljastuu, kuinka rankka suoritus esiintyvällä taiteilijalla on takanaan myös fyysisesti.”

Rumba soitti Ringalle ja kyseli tämän näyttelyn synnystä ja samankaltaisuudesta Joonaksen vastaavaan.

Miten sait idean näyttelyysi?

”Aina, kun soitimme keikan Pintandwefallin kanssa tulimme esiintymisen jälkeen takahuoneeseen niin, että meillä oli huulipunat ympäri naamaa ja olimme hiestä likomärkiä. Aloin pohtia, näyttävätkö kaikki yhtyeet samanlaisilta. Halusin kuvien avulla tutkia, miten esiintyvien artistien keikkaintensiteetti näkyy heidän kasvoiltaan takahuonetiloissa esiintymisen jälkeen.”

Joonas Brandtilla oli samanlainen näyttely vuonna 2009. Olitko tietoinen tästä?

”En itse asiassa ollut! Kuvatessani yhtyeitä takahuoneissa olin kyllä varma, että jollakulla muullakin on varmasti ollut joskus sama idea mielessä. Minun mielestäni on kuitenkin ihan luonnollista, että eri ihmiset saavat samanakaltaisia ideoita.”

”Olen kuvannut yhtyeitä takahuoneissa jo vuoden verran. Nyt kun tässä samalla katselen Joonaksen kuvia, niin onhan näissä todella paljon samaa kuin omissa kuvissani. Oma ideani tuli kuitenkin ihan siitä, että katsoin itseäni peilistä oman keikkani jälkeen.”

Hikikuvat – muotokuvia muusikoista -valokuvanäyttely järjestetään 22.3.-29.3. XL Art Spacessa Helsingissä.

hiki