Omaehtoista r&b:tä tekevän Inan monipuolinen ensialbumi ilmestyi perjantaina. Sonyn julkaisema Rakkaus asuu lakanois sisältää 11 tavalla tai toisella viettelevää kappaletta, jotka kertovat tarinaa artistin vahvuuksista, kipukohdista ja niiden käsittelystä. Viisi aiemmin julkaistua kappaletta ovat antaneet mielikuvaa siitä, mitä on tulossa, mutta kokonaisuudeksi kasattuna Rakkaus asuu lakanois tuo vielä aiempaa selkeämmin esiin artistille ominaisen tanssittavasta tummanpuhuvaan aaltoilevan soundin. Sini Sabotage vierailee Pöytä on katettu -biisissä, mutta muuten Ina esittää kappaleet itsekseen.
Albumin nimi ei voisi olla osuvampi, sillä levy on yhtä lakanoissa pyörimistä. Lause voi kuulostaa vähättelevältä, mutta ei missään nimessä ole sellaiseksi tarkoitettu. Inan tapa puhua itsevarmasti ja itsestäänselvästi seksuaalisuudesta, seksikkyydestä, rakkaudesta ja sen pelosta on totta puhuen musiikillisesti viihdyttävän ohella myös tärkeää. Niin paljon naiset ovat joutuneet häpeilemään tai piilottelemaan vastaavia asioita, tai vaihtoehtoisesti tuotteistamaan seksuaalisuuttaan markkina-arvonsa maksimoimiseksi tavalla, joka on noudatellut lähinnä miesten määrittelemiä ehtoja, että Inan kaltaiset tekijät tuovat kipeästi kaivattua muutosta asiaan. Artisti tekee selkeästi juttua, jonka takana hän kykenee molemmin jaloin seisomaan.
Toisaalta tunteiden ja seksuaalisuuden käsittely ei saisi jäädä pelkäksi itseisarvoksi, koska silloin koko asialla on vaarana kääntyä itseään vastaan lähinnä ylläpitämällä niitä samoja naisen arvoa supistavia rakenteita, joita vastaan yritetään puskea. Sen ei pitäisi olla mikään juttu, että naiseksi identifioituva artisti laulaa käsiraudoista ja toisen kehon eläimellisestä himoitsemisesta – eikä se Inan levyllä olekaan. Se on tavallinen osa elämää, jonka anteeksipyytelemättömän ilmaisemisen eteen on ehkä jouduttu tekemään töitä, mutta joka yhtä kaikki toteutuu nyt laadukkaan musiikin muodossa.
Albumin taakse kätkeytyy kasvutarina, joka selittää levyn kylmäverisen teräksisestä haavoittuvan hauraaseen lainehtivan ilmapiirin. Ina kertoo siitä näin: “Kun aloitin albumiprosessin, olin aika synkkä tyyppi. Mutta sitten tapahtui jotain, mikä ei ollut suunnitelmissani yhtään: mä menin ja ihastuin. Varsinkin alussa, kun leikki vielä vähän kylmää toiselle, oli hyvä saada kirjoittaa kaikki ne pehmeät tunteet salaa ulos. Bad bitch ei jaksanut enää laskea, kuinka moni ansaitsisi keskisormen, vaan se halusi viettää päivät lakanoissa pyörien ja pisaroita laskien. Albumi on samalla mun kasvutarina ulos kovasta kuoresta.”
Albumin moniulotteisuudesta kertoo se, että sen tanssimaan houkuttelevien biisien tahdissa voi huoleti fiilistellä menemään perehtymättä sen kummemmin kappaleiden tarinoihin ja saada silti tunnelmasta paljon irti, tai sitten voi sukeltaa sen kiinnostavaan kasvukertomukseen, jonka ohjailemana syntynyt lopputulos kuvastaa artistin sanojen mukaan söpöä ja seksikästä Disney-elokuvaa.
Jos et vielä tiedä kumpaan itse kallistut, voit kuunnella tunnelmallisen 2000-luvun alun r&b:stä inspiroituneen levyn alta. Rumban viimevuotisen haastattelun Inan kanssa voit lukea täältä.