Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Arppa, sen löydät täältä.
Tällä kertaa vuorossa on Ina, joka aloitti laulu-uransa englanniksi, mutta vaihtoi sittemmin suomeen. R&b-artisti on julkaissut nyt uuden sinkun Ovi kii, jonka tiimoilta hän on Rumban haastattelussa.
Laulaja kertoo avoimesti miten päätyi laulajaksi ja mitkä merkittävät tekijät loivat uskoa tulevaan. Lisäksi hän kertoo, mikä erottaa hänet muista.
Mikä soi napeissa just nyt?
”Oon siitä outo tyyppi, että en oikeen pääse ikinä mukaan mihinkään hitteihin. Ellei ne tietty tule jossain somessa vastaan jatkuvasti.”
”Mulla on myös ollut yksi sama soittolista viimeiset 2 vuotta, mihin välillä saatan lisätä jotain uutta, mutta edelleen häpeilemättä kuuntelen 2000-luvun alun R&B:ta. En tiiä mikä niissä biiseissä on, etten kyllästy ikinä.”
”Niiden lisäkso nyt on ollut kovassa soitossa Burna Boy ja Jhené Aiko jo pidemmän aikaa. Ja biisi mikä on soinut viimesen kuukauden aamusta iltaan on Ir Saisin Dream Girl. Että kyllä mulla käy sitäkin, että rakastun yhteen biisiin ja kulutan sen tosi loppuun.”
Mist sä tuut?
”Mä tuun Helsingistä ja edelleen sanon, että oon Helsingistä, vaikka oon jo valunut Vantaalle muutama vuosi sitten.”
”Se miten olen päätynyt tähän, on itsellenikin arvoitus. Isoin syy on varmasti suuri musiikinkulutus pienestä asti kummassakin kodissa – se että äiti lauloi ja että mut ’pakotettiin’ musaluokalle. Ja onneksi siis pakotettiin.”
”Olen aina vaan ollut sellainen oman tieni kulkija. Vähän erilainen ja vähän aina hukassa siitä mitä haluan tehdä tai mitä täällä maailmassa oikein kuuluu tehdä. Aina silti palasin musiikkiin ja laulamiseen ja tajusin, että ehkä tää vaan on se mun juttu.”
”Joten keräsin rohkeuteni ja rupesin laittamaan Instagramiin myös mun cover-pätkiä ja ei siinä sitten kauaa mennyt kun olinkin jo studiolla.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
”Mä oon jo ala-asteella sanonut laulaja, kun on kysytty, että ’mikä sä haluut olla isona’. Toki sitten mitä vanhemmaksi tuli, niin rupesi miettimään ihan muita juttuja ja laulaminenkin jäi vähän hetkeksi aikaa.”
”Musta tuli tosi ujo ja en enää uskaltanu hirveästi laulaa. Silti se palo oli aina mun sisällä. Sitten mun jännitys vaan kasvoi ja sain diagnoosin ahdistuneisuushäiriöstä ja olin jo aika valmis lopettamaan koko haaveilun.”
”Ajattelin, että teen vähän biisejä englanniksi vaan ruokkimaan omaa sielua ja sen jälkeen vähän edm-featteja ulkomaille, ettei niitä kumminkaan tartteisi ikinä esittää yleisölle, mutta ehkä 2-3 vuotta sitten otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että mun on pakko päästä mun jännityksen yli.”
”Koska musiikki oli kaikki mitä halusin ja osasin tehdä, niin mun oli vaan pakko päättää, että ’mähän teen tän.'”
Ovi kii?
”Mulla oli pitkään vaan joku fiksaatio, että haluan biisin minkä nimi on Ovi kii, ja että haluan tehdä suomeksi kauniin seksibiisin. Kaikki ketkä kirjoittaa tekstejä suomeksi ehkä tietää sen, että se ei oo kovin helppoa ja saattaa olla vähän tönkköä jopa, mutta me ei luovutettu.”
”Tämä versio syntyi tämän Koronan ja kotona kökkimisen tuotoksensa Ilari Kaipaisen kanssa. Mietin tehdessä omaa parisuhdetta sen aikana. Kun saatiin riita aluille esimerkiksi perunasalaatista ja parista muusta aivan älyttömästä asiasta, mille voi nyt vaan nauraa.”
”Ylipäätään juteltiin vaan suhteista ja siitä, kun toinen ärsyttää välillä niin paljon, mutta samalla siitä kuinka se johtaa aina sen jälkeen suuteluun ja sopimiseen. Ja siihen, että riita kun riita sovitaan silti aina. Siihen riittää usein vaan yksi kosketus tai tietty katse niin kaikki on jo unohdettu.”
Musiikillinen esikuvasi?
”Kauheeta valita vain yksi!”
”Sanon aina P!nk, koska se on oikeesti ensimmäinen niin sanottu esikuva. Musiikillisesti se ei kyllä näy, mutta sillon rakastuin niin paljon ääneen, asenteeseen ja tarinaan niin palavasti, että se on silti ykkönen.”
”Nykyään fanitan eniten Kehlania ja Jhené Aikoa. Niillä on upeaa äänenkäyttöä ja mimmienergiaa, mutta samalla sellaista haavoittuvuutta ja pientä synkkyyttä mistä tykkään, ja mitä mä haluaisin myös tuoda ilmi omassa musiikissa.”
Supervoimasi?
”Ehkä vaan mun kurkku, mikä tekee välillä aivan vahingossa omia erikoisia ääniä, mitä mun tuottaja välillä vihaa. Hahah, mutta niistä ainakin erottuu ja se on toistuvaa. Myös kaikki sellainen vähän enemmän enkkubiiseistä jäänyt äänenkäyttö ja korut. Ja ad-libit mitkä ovat pysyneet samana vahvasti jo vuodesta 2014 asti. En vaan pysty vaihtamaan sitä vibaa mikä niissä on. Se on varmasti myös sellanen mun tavaramerkki.”
Jos nyt kuulisit musiikkiasi ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisit?
”Tietenkin toivon että tekstit tulee puhuttelemaan ihmisiä. Niin ne leikkisät, seksikkäät kuin myös vähän surullisemmatkin. Toivon, että kun saan biisejä enemmän ulos, niin sieltä saa jokainen itselleen jotain.”
”Oon kuullut monta kertaa lauseen ’onpa persoonallinen ääni’, joten uskon että mun niekut, korut ja toistuvat samantyyliset ad-libit ja pieni vuohi mun kurkussa ei jätä ketään miettimään kenen biisi soi. Itse rakastuisin siis varmaan just siihen erilaiseen äänenkäyttöön ja rohkeuteen olla just minä.”