KPC-kollektiivin artisti Joosu J julkaisi perjantaina 4. huhtikuuta soolokappaleen ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Jyväskylästä kotoisin oleva rap-artisti on viime vuosina keskittynyt Aksimin kanssa muodostamaansa Shakkii-duoon, minkä lisäksi häntä on kuultu viime vuonna muun muassa Aren ja Rekamin Kabinettimusiikkia-albumilla sekä Lytän ja Tohtori Geton kanssa Sata ongelmaa -kappaleessa.
Joosu J:n uusi kappale on nimeltään Tanssii, ja se asettuu Onni.flp:n kädenjälkeä olevine tuotantoineen afrobeats-sateenvarjon alle. Amapiano-elementeillä tuetun kappaleen innokkaan lennokas intro vie ajatukset yhteen viime vuosien suurimmista hiteistä afrobeatsin saralla, nimittäin Reman Calm Down -biisiin (2022). Siinäkin intron keinuvan kevyt rumpukuvio nappaa lempeästi mukaansa ja johdattelee tanssittavan aurinkoisiin maisemiin.
Sen enempää ei nyt lähdetä vertailemaan Joosu J:n tuotosta kansainvälisiin hitteihin, sillä Tanssii loistaa omalla kentällään. Vuolaasti ryöppyävässä kotimaisessa musiikkivirrassa Joosu J:n kappale on ehdottomasti syväsukelluksen arvoinen, sillä se tuntuu koskettavan monia kohtia sellaisessa ilon ja yhteyden tunteen kaipuussa, joka sijaitsee ihmisyyden ytimessä. Biisi ei pelkästään pistä kehoa notkumaan rennosti (vaikka rentoutuminen onkin yksi biitin aiheuttamista sivuvaikutuksista), vaan se avaa kehon lisäksi mieltä. Pois varisevat kaikki kyyniset sulkeutuneisuuden suojamuurit, ja tilalle valuu häpeilemätöntä kehollista riemua.
Talven jäljiltä vasta virkoamaisillaan olevaan suomalaiseen mörököllimentaliteettiin kappale vetoaa erityisen hyvin siksi, että se käsittelee enemmänkin estyneisyyden ja vapautuneisuuden välitilaa kuin täysin avoimesti ja luonnostaan virtaavaa itseilmaisua. ”Ja mä huomaan taas, ei mikään muutukaan, halusin vaan tanssii vapaana ilman ongelmaa, mutta huomaan taas, vielki paikoillaan”, Joosu J räppää sanoittaen turhautuneisuutta siitä, kun jokin tukkeutuneisuus estää pysyvän hyppäyksen korkeammalle ja täyttymyksellisemmälle tasolle.
Toisin kuin afrobeatsin juurilla Länsi-Afrikassa, kova ja kylmä pimeys puskee meitä täällä puolet ajasta käpertymään itseemme. Suomalaisen tradition mukaisia, tunneilmaisullisen vähäeleisyyden paksuja kaltereita on vasta viime vuosikymmeninä alettu kaivertaa ohuemmiksi, eikä läkähdyttävän ahtaiden sukupuolinormistojen sääntöjä ole vieläkään saatu kunnolla pirstaloitua.
Vaikka kehitys kohti turvallista ja vapaata syvimmän itsen toteuttamista on viime vuosina ollut ilahduttavan eksponentiaalisesti kiihtyvää, kotimaisella räppikentällä sydämelliset tanssibiisit eivät ole olleet mitenkään yliedustettuina. Suunnannäyttäjät Ege Zulu ja Sexmane ovat pitkään raivanneet suomiräppiin tilaa liikkeeseen ja tanssillisuuteen pohjaavalle ilmaisulle, ja kyllä esimerkiksi Shakkiin viime syksynä ilmestyneellä albumilla on paljon rytmillisesti kutsuvaa tuotantoa, joka on erityisesti livekeikoilla vastustamattoman tanssittavaa.
Portit täyteen irtipäästämiseen alkavat siis olla periaatteessa mahdollisuuden tasolla auki, mutta Joosu J:n kappaleessa vetoaa tietynlaisesta arkuudesta tuleva haavoittuvuus. Pelko, ja samalla sisäsyntyinen tarve päästää irti rooleista ja tulla nähdyksi, on samanaikaisesti yksityinen ja universaali kokemus. ”Kai tää maailma mis mä oon saa mut luulemaan, et mul ei oo arvoo”, Joosu J laulaa kuulaalla äänellään, joka on hänen suurimpia vahvuuksiaan – vuosi sitten singlenä julkaistu Aren ja Rekamin Koko illan -kappale viimeistään herätti tajuamaan Joosu J:n laulukertsien kultaisen efektin.
Tanssii on kehystetty myös rakkauslauluksi, sillä siinä toistuvat kaipuu toisen läsnäoloon ja toisaalta toisen rakkaudelta pakeneminen sisäisten pelkojen vuoksi. Tämän voi tulkita kirjaimellisesti tai symbolisesti, mutta ydin pysyy samana: pelkomme tarvitsee sulaakseen luottamusta, ja täysi vapautuminen on mahdollista vain täydessä rakkaudessa.
Kappale huokuu kaiken mainitun lisäksi sellaista sanojen ulottumattomissa olevaa energiaa, jonka voi ainoastaan kokea. Biisiä toistamalla sen sisältä paljastuu lisää valoa ja yhä tulisempia kierroksia, ja joka kerta viimeiset lauluosuudet tuntuvat kaikuvan hieman puhtaammin, hieman korkeammin, hieman avarammin. Energia pakkautuu hienosti intensiivisyyden ja ilmavuuden jännitteiseen taitoskohtaan, jossa kokonaisuudesta kasvaa yllättäen kokemuksellisempi kuin yksittäiset elementtinsä. Enää on omasta heittäytymisestä kiinni, kuinka korkealle sen antaa lennättää.
Rumba tavoitti Joosu J:n lauantaina muutamia kommentteja varten.
Mitä on tapahtunut edellisen, keväällä 2022 ilmestyneen Mis mun massit -singlen ja Tanssii-kappaleen välillä?
”Olen tehnyt soolomusaa kyllä koko ajan, mutta Shakkii-projekti on vienyt pääosin ajan. Pelaa shakkii-albumin jälkeen tuntui, että oli hyvä paikka julkaista taas omaa musaa. Tarkoitus on julkaista sitä lisää myös.”
Mikä afrobeatsissa puhuttelee?
”Olen ollut nyt vaan hemo ihastunut afrobeats-musiikkiin ehkä 3 tai 4 vuotta. Se on musta musaa, mikä sopii kaikkialle. Sitä voi kuunnella yksin, porukassa, parturissa, klubilla, bileissä tai kokatessa himassa sunnuntaina. Se voi rauhoittaa ja haippaa, ja se istuu joka mielentilaan.”
Millainen ajatus Tanssii-kappaleen taustalla oli ennen kuin siitä muodostui valmis biisi?
”En miettinyt sitä, mitä haluaisin välittää. Olin vähän turhautunut musan tekoon silloin, ja lähdin vaan tekemään tuota biisiä aika lailla omaksi iloksi. En miettinyt kummemmin sen julkaisemista. Siitä vaan tuli niin hyvä, että se oli pakko julkaista.”
Kappaleen musiikkivideon on tehnyt Bietro ja Max Steffansson, ja siinä tanssivat Kristiina Pynnönen, Jonna Malinen, Mea Poikolainen ja Taru Jämsä.
Millainen projekti videon tekeminen oli?
”Biisin vibeen sopi musta ulkomaan vehreä vuoristo tai sitten vain elegantit tilat. Jälkimmäinen vaihtoehto sopi vähän paremmin budjettiin, haha. Sitä kuvattiin Jyväskylän vanhoissa rakennuksissa, muun muassa Jyväskylän kaupungintalolla, Vanhassa Pappilassa ja Valtiontalon juhlasalissa. Kontrastiksi tehtiin vielä vähän striitimpää shottia, mikä sopi myös kokonaisuuteen. Hyvä tuli!”
Voit katsoa videon alta.
