JVG:stä julkaistu Etenee – JVG:n tarina -kirja löytyy nyt kaupoista. Mediamyllytys on ollut valtavaa miesten ympärillä. Päätimme kuitenkin lähestyä opusta toisesta näkökulmasta, ja kyselimme kirjan kirjoittajalta, Rumbaakin avustaneelta Laura Frimanilta kysymyksiä bändihistoriikkiin liittyen.
Sen pidemmittä puheitta: Laura, olkaa hyvä!
Kirja on nyt valmis. Millainen prosessi loppujen lopuksi oli? Melkoisen nopealla aikataululla sitä ainakin väännettiin kuntoon.
Projekti oli JVG:n näköinen eli suunnitelmallisuudessaankin spontaani, vauhdikas ja intensiivinen. Jokainen kirjoittaja taas tietää, että itse kirjoitusprosessi on yhtä aikaa vittumainen ja humalluttavan ihana. Nyt haluan kuukaudeksi hermoparantolaan.
Asut Turussa. Jare ja VilleGalle ovat kasvaneet pääkaupunkiseudulla. Tuliko teille kirjan tekemisen aikana missään vaiheessa liki ylitsepääsemättömiä kulttuurieroja? Bamlasivatko pojat stadia niin, että flaidis tsirbulan ja kundien välillä oli lähellä?
Haastavaa oli! Kun Jare pyysi minua ”värjäämään” portsarille, jotta saisin keploteltua itseni kouvolalaisen baarin bäkkärille, jouduin toteamaan, etten ymmärtänyt värjäystermiä ollenkaan.
Olet tehnyt toimittajan urasi aikana satoja haastatteluja. Promootiohärdelli on tällä hetkellä kuumimmillaan. Miltä tuntuu olla kerrankin haastattelupöydän toisella puolella vastailemassa kysymyksiin?
Vaikealta, nololta ja kiinnostavalta! Erityisesti kuvattavana oleminen on minulle haastavaa.
Kerro kolme JVG:n aliarvostetuinta kappaletta.
Kartalla, Perästä kuuluu ja Karjala takaisin.
Kenestä kirjoitat kirjan seuraavaksi?
En kommentoi.
Kumpi JVG:n jäsenistä on suosikkisi? Kumman kuvan laittaisit seinällesi, jos olisit 12-vuotias tyttö?
Paras kysymys! Hankkisin kaksipuolisen julisteen, jota kääntelisin viikon välein. VilleGalle on vähän kuin Take Thatin Robbie, höpsö hurmuri, ja Jare kuin New Kids On The Blockin Jon, kuvankaunis ja cool. Molemmat suosikkejani.
