Rumban juttusarjassa nostetaan esiin nousevia ja potentiaalisia nimiä. Jutussa käydään läpi paitsi artistin suhtautumista musiikkiin, myös sitä miten artistin polulle ikinä päädyttiin. Edellisessä osassa oli Lucy Lohan, sen löydät täältä.
Indiepop-yhtye Juhlat julkaisi eilen uuden singlen nimeltä Kaikki on hetken sinistä. Kuulaan toiveikas kappale muistuttaa kuinka tärkeää on epävarmuuksista huolimatta nauttia siitä hyvästä, joka on läsnä juuri nyt. Debyytti-ep:nsä viime vuonna julkaissut yhtye solmi loppuvuodesta 2021 levytyssopimuksen Isolla-levymerkin kanssa, ja keikkaili muun muassa Lost In Music -festareilla.
Yhtyeen muodostavat laulaja-kosketinsoittaja Oona Laine, basisti Simo Loikkanen, kitaristi Arttu Kuoppa ja rumpali Eero Tarmio, joista kolme viimeistä vastasivat Rumban kysymyksiin. Lue haastattelu alta!
Mikä soi napeissa just nyt?
Eero: “Nelma U:n uusi levy, joka tuli viime perjantaina. Se on soinut mulla siitä lähtien kun se tuli, enkä ole kuunnellut paljoa muuta. Se on aika täsmälevy.”
Simo: “Benny Singsin Beat Tape II. Hän on hollantilainen multi-instrumentalistimuusikko, jota kaverini suositteli. En yleensä hirveästi suosituksia kuuntele, tai jos kuuntelen niin kaksi vuotta jälkikäteen. Mutta nyt oli kerrankin jotain ei niin kompleksista uutta biittimusiikkia, että se on tuonut kivaa vaihtelua.”
Arttu: “Mulla on ollut eniten kuuntelussa Pambikallio. Siinä on hyvää kuulautta ja suht simppeliä harmoniaa, joka miellyttää omaa korvaa.”
Mist te tuutte?
Eero: “Me kaikki kolme olemme tavanneet Lahdessa ja Orimattilassa, sillä soitimme Lahden konservatoriolla noin vuodesta 2009 vuoteen 2012. Minä ja Arttu olemme tunteneet jo ala-asteelta asti, ja soittaneet paljon yhdessä siitä lähtien oikeastaan koko ajan. Mä sitten tutustuin Oonaan Helsingissä opiskellessani joskus 7 vuotta sitten. Olimme Artun kanssa perustaneet jälleen kerran yhden bändin, ja Simo ja Oona tuntuivat luontevilta siihen.”
“Sieltä me tulemme. Artun kanssa olemme Orimattilasta, Oona on Turusta ja Simo on… Mistä sä olet, Lappeenrannasta?”
Simo: “Mä olen asunut Lappeenrannassa 6-vuotiaaksi asti, mutta Lahti-vaikutteet ovat olleet niin voimakkaat, että identiteetti on siellä. Vietin Lahdessa 15 vuotta.”
Eero: “Mutta Helsingissä olemme asuneet kaikki jo vuosia.”
Arttu: “Tämän bändin synty osuu ajankohdalle kun mä muutin Helsinkiin. Se lähti siitä.”
Silloin tajusin, että haluan artistiksi.
Simo: “15-vuotiaana räppi muutti koko mun maailmani. Se mullisti ja myllersi kaiken mihin olin uskonut ja pitänyt pyhänä. Mulle ei kuitenkaan riittänyt sen kuuntelu, vaan oli pakko alkaa soittaa, että sai siitä musasta enemmän irti. Bassoon tartuin saman tien, koska se oli ainoa soitin joka tuntui itselle luontevalta.”
“Kun sitten jossain vaiheessa lukion kolmosella tajusin, että pitäisi jotain ammattiakin alkaa miettiä, totesin että kun kerran tykkään soittaa, niin miksi en vaikka sitten mene opiskelemaan aihetta. Vietin yhden vuoden Lahden konservatoriolla, tapasin siellä Artun ja Eeron, ja sitten kävin yliopiston Lontoossa, jossa opiskelin musiikin kandiksi.”
“Mutta kyllä se lukion kolmannella tuli, että musiikki on ainoa mikä kiinnostaa ja johon jaksan panostaa. Se oli ensimmäinen asia josta olen joustanut vapaa-ajalla. Olen itse asiassa antanut aika paljonkin vapaa-aikaa siihen. Ennen mä halusin vain olla himassa ja tykittää pleikkaria, mutta se muuttuikin sitten kun aloin soittaa.”
Arttu: “Vaikea kysymys. En usko että saan tietystä hetkestä kiinni. Soittaminen ja säveltäminen ovat olleet läsnä aika pienestä asti, sillä kyllä tämä on ensimmäisiä juttuja joita olen ruvennut tekemään ala-asteen alussa. En tiedä olenko missään vaiheessa ajatellut haluavani artistiksi tai ammattimuusikoksi, vaan se on ollut tapa elää ja hengittää, ja olen tehnyt sitä sen takia että se on kivaa. Nyt meillä sitten on luonteva paikka missä sitä voi toteuttaa.”
Eero: “Mulla se on lähtenyt kotoa ihan lapsena. Mulla on 10 vuotta vanhempi isoveli, ja sillä oli Hurja Hiipijä -niminen bändi. Ne treenasivat meidän autotallissa, ja siellä kävi isompia poikia soittamassa. Olin siinä pihassa potkimassa futista, ja kuulin kun ne soittivat CCR:ää ja ehkä jotain Kirkaa. Mietin että tuo on varmaan kaikkein siistein juttu. Autotallissa oli niiden rumpalin rummut, joita soitin salaa siihen asti että sain 8-vuotiaana omat rummut.”
Musiikillinen esikuvanne?
Simo: “Mä mietin The War On Drugsia, mutta…”
Eero: “Mäkin mietin The War On Drugsia, mutta…”
Simo: “Mutta se on aika yksinkertainen.”
Arttu: “Nyt tähän uuteen sinkkuun liittyen: kuuntelin eilen Rubikia pitkästä aikaa ja totesin, että on se varmaan alitajunnassa ollut ensimmäistä demopohjaa tehdessä. Emme me ole mikään Rubik, mutta kaikki bändissä kuitenkin diggaa sitä, ja se on jollain tavalla epäsuorasti läsnä omassa panoksessa. Sitten olemme välillä puhuneet Pimeydestä ja Olavi Uusivirrasta, mutta en tiedä ovatko ne itselle varsinaisesti inspiraation lähteitä.”
Eero: “Henkisiä sielunkumppaneita enemmän kuin esikuvia. Mutta ovathan ne kyllä esikuviakin. Tätä on vaikea tiivistää yhteen. Ehkä se on se The War On Drugs. Kun teimme vuonna 2018 näihin aikoihin Uus Bändi -nimisen soittolistan Spotifyhin, jossa oli referenssejä siihen millainen tämä meidän uusi tuleva bändimme voisi olla, niin siellä eka biisi oli The War on Drugsin An Ocean In Between The Waves.”
“Nyt kun olimme studiossa helmikuussa, kyllä me aika paljon puhuimme The War On Drugsista. Kun uutta sinkkua miksattiin, niin kuulemma Matias Koskimiehellä oli siinä toisessa ikkunassa auki The War On Drugsin Wasted-biisi, johon hän aina välillä vertasi. Sitten se oli että ’Pakko saada tämä kuulostamaan vielä paremmalta, ei tämä vieläkään ole oikeasti hyvä’. Vaikka se musa ei ole yksi yhteen samanlaista, kyllä siitä niin paljon puhutaan, että kyllä se olisi se. Jos mä mietin mun rumpujen soittoa, siinä on paljon mistä saan inspiraatiota.”
Arttu: “Siinä on monenlaisia elementtejä, esimerkiksi harmonisia juttuja, miten rakentaa jotain sointukulkuja. Se millainen poljento niissä biiseissä yleensä on, siinä on sitä samaa.”
Eero: “Kyllä sun kitarasooloissa todella on jotain samaa välillä. Eli The War On Drugs liitettynä viimeiseen 10 vuoden aikaiseen kotimaiseen indiepopiin, siihen se asettuu.”
Supervoimanne?
Eero: “Mulla tuli yksi juttu mieleen, joka on iso juttu, eli se että me olemme kaikki hyviä kavereita keskenämme. Ystävyys on meidän supervoimamme. Treeniksellä vallitsee luottamus kokeilla ja tuoda uusia juttuja, eikä ole pelkoa siitä, että joku kyräilisi että ’Mitä toi tekee’. On myös luottoa, että jos jokin ei toimi siitä sanotaan suoraan, mutta kuitenkin tarpeeksi nätisti. Se liittyy myös livejuttuun: meillä on keskenämme aika kivaa, ne reissut ovat aika kivoja, ja siellä lavalla on aika kivaa.”
Simo: “Mä olisin sanonut about samaa, ja lisännyt että meidän välinen kemia varmaan kuuluu myös siinä musiikissa. Tämä on ehkä just musiikin taikaa: on vaikea sanoa miten se kemia kuuluu, mutta kun mietin omalla kohdallani kuinka monissa muissakin bändeissä olen ollut – kuten muutkin meidän jäsenistämme – niin tämä on eka bändi, jossa olen alusta lähtien allekirjoittanut kaikki biisit. Se musiikki on puhutellut itseäkin tosi paljon, sitä tykkää kuunnella ja sitä rakastaa soittaa.”
Eero: “Ystävyysaspekti ulottuu musiikin ulkopuolelle siten, että kaikki bändiin liittyvä on sellaista, että yhdessä opetellaan ja tehdään frendien kanssa. Se on ollut tosi tärkeä asia ja toiminut ihanasti. Meidän kansia on tehnyt kaverimme Into Robin, joka kuuluu ystäväpiiriin, ja promokuviamme on ottanut Ida Stenros, joka on myös meidän ystävämme. Matias Koskimies, joka on tuottanut ja miksannut ja äänittänyt levyn, on myös valikoitunut siksi, että se on hyvä tyyppi.”
“Olisimme voineet ottaa vaikka jonkun Hectorin tuottamaan levyn, jolloin siitä olisi varmaan tullut tosi hyvä, mutta kun voi tehdä kavereiden kanssa, olla viikon studiossa ja pitää hauskaa, se on paljon tärkeämpää kuin se että kaikki olisi super teknistä ja olisimme keränneet jotain kannuksia vuosikausia jossain skenessä.”
Jos nyt kuulisitte musiikkianne ensimmäistä kertaa, niin mihin siinä rakastuisitte?
Eero: “Hurmoksellisuuteen. Etenkin livenä, mutta aika hyvin se välittyy myös äänitteillä. Hurmos.”
Arttu: “Sitä me aika paljon fiilistelemme itse. Hommat kiihtyvät nollasta sataan lyhyessä ajassa. Levylle on tulossa aika erilaisia biisejä ja jotkut ovat rauhallisempia, mutta sitten livenä on ne tietyt biisit joissa ajetaan kovaa ja joita itse fiilistelemme lavalla eniten.”
Simo: “Mä olisin sanonut energia joka niissä biiseissä on, joka välittyy niin livenä kuin kasuaalina kuuntelukokemuksenakin.”
Juhlat?
Simo: “Se ystävyys joka mainittiin tuossa aiemmin on kyllä kaikista tärkeimpiä asioita.”
Eero: “Siitähän aika monet noista biiseistäkin kertovat. Meidän reilu vuosi sitten ilmestyneen ep:mme nimi on Teille juuri siksi, että se oli tarkoitettu frendeille. Juhlat laulaa enemmän muusta kuin romanttisista ihmissuhteista, ja biiseissä on kuvattu ystävyyttä monella eri tavalla.”
Arttu: “Musiikkimme on hyvällä tavalla kaihoisaa, mutta ei melankolista. Siellä on sitä paahtoa, mutta biisien perusvirtaukset ovat kaihoisia.”