Rap-artisti Eevil Stöö ja Janne Aarrelammen ja Mikko Virtalan muodostama tuottajakaksikko Dungeon Racks julkaisivat perjantaina 26. tammikuuta Katakombin kautta uuden albumin nimeltä Advanced Dungeon & Dragon. Kolmentoista kappaleen kokonaisuus on jatkoa kolmikon joulukuussa 2022 ilmestyneelle Dungeon & Dragon -esikoiselle, mutta toisiinsa viittaavista nimistä huolimatta levyt eivät hirveästi hyödy keskinäisestä vertailusta.
Ensimmäisessä Dungeon & Dragonissa oli nimittäin maistelumenumaista henkeä: se oli kuin nouseva esirippu, jonka takaa paljastuva Stöön ja tuottajakaksikon siinä vaiheessa vielä tuore yhteispeli oli koko albumin juttu. Advanced-versio taas täyttää koko pelialueen uusilla ominaisuuksilla, kyvyillä ja erikoistempuilla, haarautuu viittauksiensa avulla erilaisiin maailmoihin ja koodaa räppipeliin uudet säännöt.
Kiviluolissa kovistelut ja hämärien olosuhteiden uumenista nousseet mörinät ovat vajaan kolmen vuoden takaisesta Marsipan Wave -levystä lähtien asteittain putoilleet pois Stöön sääntökirjasta, ja tilalle on tullut uudenlaisesta keveyden paikasta vilpittömästi ilmaistuja tosimaailman totuuksia. Uudella albumilla tämä keveys ja inhimillisyys laskostuu kokonaisuuden pohjalle pörröiseksi matoksi, jonka päälle kuulija voi risti-istahtaa teekupin ja rauhanpiipun kanssa vastaanottamaan pehmeitä faktoja. Niitä ovat muun muassa se, että yksin ei tarvitse pärjätä, musiikissa merkitsee eniten sen sielu, sydämen äänen kuunteleminen on okei, ja Stöö ei ole lähdössä mihinkään.
Tähän pois lähtemisen pointtiin liittyen on huomautettava, että Eevil Stöö vaikuttaa uuden albumin kohdalla todella aprikoineen omaa asemaansa suomiräpin sukupolvien evolutiivisen kaaren alla. Hän ei ole enää mikään nuori koltiainen, eikä ole ollut pitkään aikaan (sori Stöö, ei mitään negatiivista aikomusta tällä huomiolla!) Hän tuntuu saapuneen risteykseen, jossa ilmeisesti sekä sisäiset että ulkoiset äänet tivaavat vastauksia kysymyksiin potentiaalisista eläköitymisaikomuksista. Kun uusien trendien vaihtuvuustahti ja kilpailu listasijoista kiihtyy ja valuu aina vain nuorempien harteille, millaisin keinoin konkarit meinaavat pysyä mukana? Kuinka arvokkaasti räppikentällä voi vanheta sieltä poistumatta?
Jos tämänkaltaisiin kysymyksiin onkin haettu Eevil Stöön mielenmaisemissa vastauksia useilla viime vuosina ilmestyneillä julkaisuilla, Advanced Dungeon & Dragon vaikuttaa tämän prosessin eräänlaisella huolettomalla itsestäänselvyydellä sinetöidyltä lopputuotteelta. ”Mun silmis näkyy palo vaik takan onki kilsoi” Stöö tiivistää Babii-biisissä. Albumikokonaisuudesta voi tulkita, että vanheneminen on tuonut mukanaan pitkälti vain myönteisiä seikkoja, kuten aurinkoista mielenrauhaa, huumorintajuista leikkimielisyyttä ja pröystäilemätöntä itsetuntemusta. Vaikka Stöö väittää Perrieri-biisissä olevansa kovis mikissä, se tarkoittaa tässä yhteydessä kylläkin enemmän elämänkokemuksen tuomaa varmuutta kuin huppupäistä hurjistelua.
Toki monet edellä luetelluista ominaisuuksista ovat olleet Stöön tavaramerkkien luettelossa alusta alkaen. Aina on porskutettu vakuuttavalla itseluottamuksella pilke silmäkulmassa säkenöiden. Nyt kuitenkin korostuu poikkeuksellisen epä-ärsyttävällä tavalla setämäinen oppi-isyys, josta Stöö on valmis jakamaan hyväntahtoisin aikein kaikille, joita vain kiinnostaa kuunnella. Kaikkia ei ehkä kiinnosta, mutta se ei Stöön mieltä paina: Hän on hyvällä tuulella, hän haluaa räpätä, ja hän räppää. Oppitunteihin liittyen yksi teeskentelemättömyydellään pysäyttävä toteamus tulee Tyson-kappaleessa: ”Propsit niille, jotka uskaltaa luoda omaa, tiiän et se on pelottavaa koska kilpailu on kovaa.” Ainakin tämä pehmoilija tässä toivoo enemmän tällaista myötätuntoa ja vähemmän toisia tönivää uhittelua räppiin pliis!
Kaiken äsken sanotun perusteella ei kuitenkaan kannata erehtyä luulemaan, että levy olisi pelkkiä pusuja ja halauksia. On se paljon sitä, sillä albumilla jaetaan esimerkiksi kahmaloittain kunniaa räppiyhteisön lukuisille tekijöille ja huomioidaan onnellisuuden eri osatekijöitä, kuten kiitollisuutta ja rehellisyyttä. Särmiä muodostuu kuitenkin sinne tänne etenkin tuotannon ja tekniikoiden puolesta. Eevil Stöön hötkyilemätön ja nopeammissakin biiseissä kompuroimaton tapa tiputella riimejä saattaa luoda lupsakan vaikutelman, mutta kielii samalla äärimmäisen skarpista kyvykkyydestä niin puhtaan teknisesti kuin sisällöllisesti. Levyllä on niin valtaisa määrä hillittömän nokkelia tupla- ja triplamerkityksiä ja takavasemmalta syöksyviä hassutteluja, että niitä on ihan turha alkaa erikseen listata.
Sanotaan vaikka niin, että levyn viihdearvoa on vaikea saada kulumaan kuluttamallakaan.
Dungeon Racks on ilmeisen mainio ja vekkuli yhteistyöpartneri Eevil Stöölle, sillä vasta tokaksi yhteisalbumiksi Advanced Dungeon & Dragon on ihmeellisen saumaton ja luonteva kokonaisuus. Dungeon Racksin biiteissä luupit luuppaavat leppoisasti, rumpuja säästelevä soundi syventää suopeaa tunnelmaa ja tyynet tempot toimivat musiikillisina vastineina Eevil Stöön avarakatseisille elämänviisauksille.
Loppuun vielä pienenä huomiona se, että albumin ainoat vierailijat Paperi T ja Rosvo ovat saaneet ilahduttavan määrän rivejä räpättävikseen. Kumpikin käyttää väljän tilan hyväkseen – Rosvo todistaa, että hän on täysin valmis tulemaan löydetyksi (”born to be a stara”, kuten Eevil Stöö kuvailee häntä Kaleidoskooppi-biisissä), ja Paperi T räppää osuutensa kuulostaen samanaikaisesti hyvin paprumaiselta ja silti kiinnostavalla tavalla itselleen epätyypilliseltä.