Maanantaina 12.9.2022 Yle Areenaan ilmestyi rakastetun Aikuiset-sarjan kolmas ja viimeinen tuotantokausi. Anna Dahlmanin ohjaaman suomalaisen draamakomediasarjan ensimmäinen kausi esitettiin vuonna 2019, ja toisella tuotantokaudellaan vuoden 2021 alussa se keräsi jo alle kuukaudessa yli puoli miljoonaa katselukertaa. Sarjassa seurataan kahden ystävyksen Oonan ja Artun – joita näyttelevät Anna Airola ja Elias Salonen – elämää Helsingin Kalliossa.
Sarja on voittanut muun muassa useita Kultainen Venla-palkintoja, ja tänä vuonna se ylsi Gramexin ja Teoston myöntämän uuden tunnustuspalkinnon saajaehdokkaaksi. Vuoden musiikkioivallus -palkinto kiinnittää huomion elokuviin ja televisio-ohjelmiin, joissa on käytetty musiikkia kekseliäällä ja erityistä lisäarvoa tuovalla tavalla.
Musiikki onkin yksi Aikuiset-sarjan keskeisimmistä elementeistä. Sen suunnittelusta vastaa sarjan käsikirjoittaja Anna Brotkin yhdessä äänisuunnittelija Arttu Hokkasen kanssa. Rumban haastattelussa Brotkin avaa monipuolisesti prosessia kappalevalintojen takana, kertoo tuotantokausien musiikillisista linjauksista, sekä tavoista joilla musiikki rikastaa ja syventää Aikuiset-sarjan ulottuvuuksia.
Jo kirjoitusprosessin aikaisissa vaiheissa Brotkin kasaa satojen kappaleiden Spotify-soittolistaa, joka sisältää Aikuisten yleistunnelmaan istuvaa musiikkia. Kun sitten käsikirjoitusprosessi etenee ja eteen tulee musiikkia kaipaavia kohtauksia, listalta valikoituvat parhaat vaihtoehdot sarjaan sommiteltaviksi.
“Kolmoskaudella on useita sellaisia biisejä, jotka olivat mukana jo ykkös- ja kakkoskauden inspiraatio-listoilla, ja jotka jäivät harmittamaan siksi etten löytänyt niille sopivaa paikkaa”, Brotkin sanoo. ”Niissä biiseissä on jokin sellainen Aikuisten oma henki, ja halusin varta vasten että ne löytyisivät sarjasta. Osalle niistä kappaleista löytyi vihdoin kolmoskaudelta paikka.”
Prosessin aikana osa kappaleista vaihtuu vielä leikkaus- ja äänisuunnitteluvaiheessa toiseen siitä mitä Brotkin on käsikirjoittaessaan alun perin kaavaillut.
“Saatamme esimerkiksi huomata että biisissä on liian surumielinen tunnelma kohtaukseen nähden, tai että kappale ja kohtaus ovat ilmapiiriltään liian samanlaisia ja yhdistelmä tuntuu kornilta. Se on välillä hienovaraista työtä.”
Musiikkia käytetään Aikuiset-sarjassa usein huumorin keinona, mutta jokainen valinta täytyy arvioida tapauskohtaisesti.
“Makuja on monia, mutta mulle on liian sentimentaalista tai yksioikoista, jos näemme esimerkiksi että joku on juuri jätetty ja hän on sydän särkyneenä siinä ja sitten biisissä lauletaan jotain että ‘I broke my heart’ ja viulut soivat. Mutta joskus taas joku ikään kuin liian sopiva biisi voi olla osuva valinta, jos kokonaisuus kääntyy sitä kautta humoristiseksi.”
Enemmän kuin kappaleen sanoja Brotkin tapaa kuunnella biisin tunnelmaa. Välillä pyrkimyksenä on löytää yllättäviä yhdistelmiä, jotta katsojalle jäisi suurempi tulkinnanvara.
“Joskus siellä on jopa sellaisia kohtia, joihin kappale ei lyriikoiden puolesta sovi ollenkaan. Mutta toisissa hetkissä taas katsoja voi aavistaa jo etukäteen mitä on tulossa, jolloin musiikin tehtävä on kasvattaa ja kannatella sitä tunnetta. Musiikki on erinomainen elementti katsojan tunteiden ohjailuun.”
Kuva: Yle
Kohtauksen onnistumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kappalevalinta on oikea. Brotkin nostaa viimeiseltä tuotantokaudelta esimerkiksi kohtauksen, jossa päähenkilö Oona paljastaa ex-kumppanilleen Pessolle – jota näyttelee Miro Lopperi – olevansa tähän edelleen rakastunut. Koko kohtaus on toteutettu niin, että kaksikko seisoo Helsingistä Pasilaan kulkevan junaradan yli menevällä sillalla.
“Siihen siltakohtaukseen oli tosi vaikea löytää sopivaa biisiä, koska monet niistä mitä olin alun perin ajatellut olivatkin liian isoja ja sen vuoksi väärällä tavalla imeliä. Silloin se kääntyy itseään vastaan. Lopulta olin meidän äänisuunnittelijallemme Arttu Hokkaselle että äh, jotta me saadaan tämä lukko auki niin kokeillaan tähän jotain ihan vitun Leijonakuningas-kamaa. Sittenhän se naurattaa se kohtaus kun siinä soi joku sellainen ‘Can you feel the love tonight’. Mutta emme me siis tosissaan sitä harkinneet – joskus on vain välttämätöntä testata kuvan kanssa eri biisejä ja saada sen kautta kiinni siitä mitä kaipaa ja mitä ei kaipaa.”
Kuva: Yle
Yhdet vaikeimmista kohtauksista ovat Brotkinin mukaan juuri suuret romanttiset hetket, sillä niissä ei mielellään saisi soida liian tunnettu musiikki, mutta ei myöskään mikään liian kokeileva tai vaikeasti avautuva.
“Se on jopa yllättävän tärkeää, ettei isoissa kohtauksissa käytetä isoja biisejä. Siinä siltakohtauksessa ei mitenkään voisi soida joku Adele. Adele voisi kyllä soida humoristisessa mielessä jossain toisessa kohdassa, jos me haluaisimme vähän nauraa jollekin suurelle tunnereaktiolle.”
Kyseiseen kohtaukseen Brotkin päätyi lopulta valitsemaan Caroline Polacheckin Pang-kappaleen vuodelta 2019. Kappale sai vielä osakseen erikoiskäsittelyn, jossa yhdistyvät sen instrumentaali- ja lauluversio.
“Välillä voi onneksi tehdä tuollaisia asioita, jos biisi on muuten täydellinen, mutta siinä on väärä ajoitus suhteessa sarjan tapahtumiin. Ei me hirveästi tuota tehdä, sillä suurin osa kappaleista on perus albumiversioita. Mutta muutamissa tärkeimmissä kohdissa kappaleita on miksattu uusiksi.”
Yksi Aikuiset-sarjaa määrittävistä tekijöistä on se, että se on ajassaan kiinni. Modernius näkyy niin hahmojen vaatteissa kuin dialogissakin. Musiikin kautta Brotkin on kuitenkin halunnut hakea nykyaikaisuudelle vastapainoa tekemällä valintoja listahittien ulkopuolelta.
“Kolmoskaudella ei soi mikään Pehmoaino tai Ibe. No, viimeisessä jaksossa soi Safira, mutta lähtökohtaisesti hittihakuisuus ei ole päälinja. Ykköskaudella pääpaino oli 90-luvun musiikissa, sillä silloin ysärimuoti oli pinnalla. Siksi siinä soi lähinnä ysäriräppi ja -r&b. Nyt taas vaatetyyleissä näkyy millennium-trendejä, joten kolmannen kauden musiikki on millennium-painotteista.”
Kuva: Yle
2000-luvun alun popin ja r&b:n lisäksi Aikuisten kolmoskaudella Brotkin on keskittynyt 60-luvun ranskalaiseen pop-musiikkiin ja iskelmään sekä valikoituihin kotimaisiin kappaleisiin. Myös naisten tekemää räppiä kuullaan sarjassa keskivertoa enemmän, mikä on ollut Brotkinilta tietoinen valinta.
“Mulle voimaantuneiden naisten tekemä räppi edustaa sitä mitä päähenkilö Oona haluaisi olla. Hän haluaisi olla kuten Cardi B, vaikka hän ei ehkä ihan ole. Ranskalainen musa taas edustaa Oonan lapsuusajan haavetta Pariisiin muuttamisesta, mikä on mainittu siellä täällä pitkin sarjaa. Se on mun oma haave, mutta samalla todella yleinen ja monen mun ikäisen naisen ei-individualistinen taipumus.”
Mainittujen linjausten lisäksi Brotkin rikkoo kuitenkin mielellään kaavaa ja pyrkii musiikkivalinnoillaan yllättämään katsojan.
“Siellä on esimerkiksi selkeä eurodance-vivahde, mitä voisi nykymittapuulla pitää mauttomana. Mutta mä tykkään sellaisista vähän typeristä biiseistä.”
Kohtaukset joissa musiikki soi ovat lähes aina hidastettuja, mistä on tullut suorastaan sarjan tavaramerkki.
“Se on ihan käsikirjoitukseen kirjoitettu, että musakohtaukset ovat ylinopeuskuvaa eli siis hidastettua kuvaa, josta tulee tietynlaista musiikkivideo-estetiikkaa. Yritän ujuttaa suurimpaan osaan jonkun vitsin: joku asia menee pieleen tai on vähän naurettava. Hahmo näyttää siltä että se itse ajattelee olevansa musiikkivideossa ja hiukset heiluvat näyttävästi, mutta oikeasti se on jossain kämäisellä takapihalla ja kohta se astuu vesilätäkköön ja kaatuu naamalleen.”
Kuva: Yle
Kohtausten kautta Brotkin on pyrkinyt poistamaan ylimääräistä hehkeyttä ja epärealistisuutta, sillä oikea elämä harvemmin näyttää Cardi B:n musiikkivideolta.
“Mutta siellä näkyy haave siitä, että elämä voisi olla sellaista. Sen jälkeen voi taas palata realismiin.”
Toinen sarjalle tunnusomainen elementti on viisi sekuntia kestävä alkutekstien alla pyörivä intro-musiikki. Sen Brotkin suunnittelee viimeiseksi yhdessä äänisuunnittelijan kanssa sen jälkeen kun jakson kaikki kappaleet on valittu.
“Leikkaamme intron aina jostain sellaisesta biisistä, joka soi myöhemmin jaksossa. Yhdessä jaksossa esimerkiksi kuulemme alkutekstien aikana Ville Valon laulavan ‘This life ain’t worth living’ – se nauratti mua kun se on niin sellainen tyhmä ‘mitä vittua, miksi tämä soi tässä’ -momentti. Myöhemmin kun se sama biisi alkaa soida sä voit ehkä alitajuisesti muistaa, että ahaa, nyt mä tajuan miksi se oli siinä.”
Töksähtäen alkavat ja päättyvät intro-biisit ilmentävät Brotkinin mukaan ajalleen tyypillistä internet-estetiikkaa, sillä jyrkästi kuvan leikkausten kanssa yksiin menevät musiikkipätkät muistuttavat Instagram-tarinoista ja TikTokista.
“Se on meidän tyylilaji, sellainen tökeröyden estetiikka. Musa katkeaa veitsellä leikaten, valot päälle ja pois.”
Kuva: Yle
Kolmannelta kaudelta Brotkin osaa nimetä useamman itselleen merkityksellisen kohtauksen, joiden kappalevalintoihin hän on erityisesti panostanut. Yksi niistä on Oonan ja Pesson ero, jossa kaksikko vaikean keskustelun käytyään tanssii keskenään, kunnes Pesso kävelee tanssilattialta kesken kaiken pois.
“Siinä soi Robynin With Every Heartbeat, ja kirjoitin sen kohtauksen vasta kun olin löytänyt siihen biisin. Toinen on kohtaus jossa Oona ja Pesso tanssivat pizzeriassa Justin Bieberin Sorry-biisiin todettuaan sen olevan kummankin guilty pleasure -kappale. Mulla oli joku muistiinpano että mä niin haluaisin tuon biisin johonkin kohtaan. Meillä on aika vähän musiikkia joka soi tilassa, joten totesin että olisipa hauska että ne puhuisivat siitä biisistä tai että kävisi ilmi että Oonalla on joku suhde siihen.”
Eräs hieman erikoisemmalla tavalla käytetty kappale on Cissy Houstonin Think It Over, jota hyödynnetään pelkkänä komppaavana elementtinä rytmittämään Oonan juoksua Kallion kaduilla.
“Sitä ei välttämättä edes tajua biisiksi kun se on sellainen ihme junakomppi. Mutta jostain syystä mulla tulee siitä biisistä mieleen Uuno Turhapuron tunnusmusiikki jossa soi sähkökitara ja jota käytetään aina kun Uuno sekoilee jossain kaduilla. Mulle se Oonan Kalliossa sekoilu on hänen oma Uuno Turhapuro -hetkensä.”
Lopuksi Brotkin mainitsee viimeisessä jaksossa soivan kohtauksen, jossa Oona ja tämän paras ystävä Arttu ajavat sähköskoottereilla ja taustalla soi Marie Myriamin L’oiseau et l’enfant -kappale.
“Olin ajatellut Katri Helenan Lintu ja lapsi -biisiä, mutta suomi-iskelmä ei sopinut sarjaan. Tajusin jossain vaiheessa että biisistä on olemassa ranskankielinen orkkisversio, jonka kuulin joskus autoradiosta joltain Ylen kanavalta. Jo silloin tuli fiilis, että onpas hieno tämä originaali. Olen iloinen että juuri se biisi löytyi siihen.”
Aikuisten 3. kausi nyt Yle Areenassa ja Anna Brotkinin kirjoittama Aikuiset (The Bible) -tietokirja kaupoissa. Alta löydät jokaisen tuotantokauden Spotify-soittolistat.