Siihen nähden että koronarajoitukset helpottavat, yökerhot avautuvat yhä täydemmälle kapasiteetille ja kaiken maailman tanssikiellot lieventyvät, ilmestyy Nelli Milanin uusi ep Levottomat Luut I mitä suotuisimpaan ajankohtaan. Se on nimittäin viidellä tanssittavalla kappaleellaan mitä tarpeellisin sukellus siihen, mitä ihminen on syvimmillään syntynyt tekemään: nimittäin liikkumaan. Melko jäässä pitää olla, jos kykenee kuuntelemaan Levottomia Luita tuntematta minkäänlaisia värähtelyjä sisällään, sillä ep on paitsi mukaansatempaavan rytmikäs, myös nautinnollisen laadukkaasti tuotettu. Jos tanssahtelu ei inspiroi, voi siis vaihtoehtoisesti syventyä teoksen äänimaisemaan teknisemmästä näkökulmasta – se kestää kyllä tiukemmankin tarkastelun.
Syyskuun loppupuolella Nelli Milanin uudesta soundista saatiin esimakua, kun Oulu-Berliini-Helsinki -akselilla vaikuttava artisti julkaisi Massii-biisin, jossa vierailee F. Tällöin Milan kertoi Rumban haastattelussa julkaisevansa tulevan albuminsa kahdessa osassa, sillä se jakaantui luontevasti osiin sekä musiikillisesta että temaattisesta näkökulmasta. Ensi vuoden puolella kuullaan popimpi Levottomat Luut II, jossa käsitellään eskapismin syitä. Sen sijaan eilen ilmestynyt ykkösosa on selkeästi houseen pohjaava kokonaisuus, jossa pureudutaan suoremmin itse eskapismiin ilmiönä että konkreettisena kokemuksena.
Pintapuolisen kuuntelun perusteella Levottomat Luut I saattaa tuntua pelkältä suoraviivaiselta biletykseltä, mutta mitä enemmän vihjeitä ja tunnelmia sen kerroksista malttaa etsiä, sitä laajemmalla spektrillä niitä on mahdollista löytää. Siinä mielessä biisit peilaavat tosielämää: eihän kaikista ekstaattisinkaan juhliminen ole pelkkää yksipuolisen huumaavaa onnea illan alusta loppuun, vaan euforisimmankin teknobunkkerin nurkista löytyy iloa tasapainottamaan kaikenlaisia päinvastaisia tuntemuksia, olivat ne sitten kuinka ohikiitäviä tahansa.
Milanin ep ei siis suinkaan ole pelkkää riemukasta ilotulitusta, vaikka biisit Tääl ei saa kuvata ja Liikkuu luut muodostavatkin hypnoottisella house-poljennollaan suorastaan katarttisen kokonaisuuden ja oivan simulaation lumoavasta diskoluolasta. Ep:llä käydään tietoisella otteella läpi omaa käytöstä niin juhlimiseen kuin ihmissuhteisiin liittyen, mikä ei muuten ole kaikista helpoin homma siinä vaiheessa, kun oma toiminta ei käytännössä vastaa sitä, mitä sen toivoisi mielikuvissaan olevan.
Kappaleet kannustavat kuitenkin rehelliseen itsereflektioon, jonka toteuttamista voi helpottaa esimerkiksi juuri musiikin ja tanssin avulla. Tanssilattian pimeydessä ja basson päihdyttävässä syleilyssä voi olla yllättävän korjaavaa kohdata itsensä raa’an vilpittömin silmin. Viimeistään haikean puolelle kääntyvä Irti/Outro kuljettaa poispäin yökerhon sokaisevista valoista ja havahduttaa todellisuuteen, joka usein on viatonta hauskanpitoa ristiriitaisempaa.
Toisaalta välillä voi olla hyvä keskittyä puhtaasti nimenomaan eskapismiin, ja päästää irti kaikista sen syvemmistä motiiveista. Samalla tavalla kuin ep:n alkupuolelta löytyvä Massii kommentoi kapitalismin tuhoisia puolia, voi koko ep:n nähdä kritiikkinä suorituskeskeisyyteen perustuville turruttaville ja elämäniloa syöville rakenteille. Hyötyarvoa ylistävän yhteiskuntamme puitteissa kaikista radikaalein teko voi olla simppeli juhliminen, johon Milanin ep lämpimästi kannustaa.
Hauskanpidosta puheen ollen: jokaisen housea keikoissaan sekoittelevan dj:n kannattaa olla Milanin julkaisun suhteen hereillä, sillä bpm:ltään 125:ssä pehmeänä jatkumona juokseva kokonaisuus tarjoaa monta kiehtovaa raitaa dj-setteihin sovellettaviksi. Alusta loppuun ep:n itse tuottanut Nelli Milan kommentoikin musiikillisia vaikutteitaan näin: “House-, tekno- ja jossain vaiheessa myös trancevaikutteiset kappaleet ja tanssipoljennon toimivuus kiehtoivat ja veivät mukanaan. Sittemmin olen kuunnellut eri genrejä ihan uudella korvalla, opetellut ja hakenut sitä itselle luontaisinta cocktailia omaan ilmaisuun.”
Löydät alta sekä ep:n että Massii-biisin musiikkivideon, jossa esiintyy vogue/queer art-duo Amanda & Lydia.