Nicon viimeiset vuodet, diskomusiikin nousu ja tuho, eskapismia pakolaisleirillä

Rakkautta & anarkiaa -elokuvafestivaali alkaa torstaina. Alex Anttila antaa muutaman tärpin laajasta ohjelmistosta.

19.09.2018

Elokuvafestivaali Rakkautta & anarkiaa järjestetään 20.–30. syyskuuta. Tapahtuma valtaa Helsingin elokuvateattereiden salit, mukaan lukien hiljattain remontoitu Bio Rex ja Savoy-teatteri. Tässä muutama sananen näkemistäni R&A-uutukaisista ja tärpit loistavasta klassikkoelokuvien Trailblaizers-sarjasta.

Nico, 1988

Susanna Nicchiarellin ohjaamaa Nico, 1988 -elokuvaa on hehkutettu laajasti jo ennakkoon, eikä syyttä. Tanskalaisnäyttelijä Trine Dyrholm tulkitsee Nicon eli Christa Päffgenin turhautunutta, surullista hahmoa erinomaisesti. Dyrholmin loppupuolella tulkitsema My Heart Is Empty saa ihon kananlihalle.

Päffgenin viimeisiin elinvuosiin keskittyvään elokuvaan on tuotu 80-luvun ajankuva hyvin. Sydäntä särkevän tarinan lisäksi elokuva on hyvä muistutus, että konserttikiertueita ei todellakaan järjestetty Euroopassa noin vain 30 vuotta sitten. 1980-luvun keikkakuvioiden järjestelyjen seuraaminen on kiinnostavaa; miten moni käytännön asia onkaan muuttunut kolmen vuosikymmenen aikana ja toisaalta taas ei ole.

Lisätietoja ja esitysajat tästä klikkaamalla.

Studio 54

70-luvun discon ystäville on tarjolla erinomainen dokumentti Studio 54 -yöklubista. Yökerho suunniteltiin “kokemukseksi” ja paikaksi, missä pystyi tanssimaan estoitta ilman tuomitsevia katseita tai väkivallan uhkaa.

Studio 54:sta on ohjattu Ryan Philippen sekä Mike Myersin tähdittämä fiktiivinen elokuva vuonna 1988. Luonnollisesti se jää kauas oikeista tapahtumista New Yorkin yön sydämeksi nousseen lyhytikäisen klubin kulisseissa.

Matt Tyrnauerin ohjaamassa dokumentissa haastatellaan läpi kaikki klubin hengissä olevat entiset omistajat sekä lukuisat työntekijät. Nyt jo edesmennyt ja 54:lle julkisuuteen kasvot antanut Steve Rubbell on esillä lukuisissa arkistohaastatteluissa ja uutisklipeissä. Studio 54:n tarina on uskomaton, ja yökerho olisi ehkäpä edelleen voimissaan jos omistajat olisivat hoitaneet käytännön asiat kuten anniskeluluvat ja verotuksen kuntoon. Mahtavat 70-luvun lopun discohitit toimivat erinomaisena soundtrackina tositarinan taustalla.

Studio 54 on yökerhodokumentin lisäksi ajankuva 1970-luvusta. Siitä käy myös ilmi, kuinka keskeinen tekijä Studio 54 klubina oli discomusiikille ylipäänsä. 1980-luvulle tultaessa Studio 54:n vääjäämätöntä loppua kohti etenevä kertomus näyttää myös täysillä stadioneilla discoa vihaavan nuorison polttamassa discolevyjä ja tanssivaatteita.

Lisätietoja ja esitysajat tästä klikkaamalla.

Cinema Dadaab

Kotimainen Kati Juuruksen ohjaama dokumentti Cinema Dadaab on kertomus elokuvateatteria Kenian suurimmassa Somalian sodan pakolaisleirissä pyörittävästä Abdika Mohamed Ibrahimista. Hänen päivänsä kuluvat tulevia elokuvanäytöksiä valmistellen ja tarvittaessa paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi sensuroiden.

Dokumentti on todella sympaattinen kuvaus keskeltä pakolaisleiriä, jossa ihmiset ovat sopeutuneet olosuhteisiin rakentamalla omanlaisensa arjen ympärilleen niin hyvin kuin mahdollista. Keskellä autiomaata kymmeniä vuosia, jopa koko elämänsä eläneet ovat turhautuneita, kun mitään kunnon tekemistä ei oikein ole ja ainoa poispääsy on sotaan Somaliaan. Muualle tuntuu toivottomalta edes pyrkiä, sillä hakemuksien käsittelyjä muihin maihin venytetään loputtomiin, sovittuja tapaamisia asiaa hoitavien taholta perutaan jatkuvasti.

Arki pakolaisleirillä on kuitenkin leppoisaa ja Ibrahim todella haluaa panostaa omintakeiseen elokuvateatteriinsa sekä yleisön viihtyvyyteen, jotta paikalliset jaksavat eteenpäin omassa tilanteessaan elokuvien tarjoaman hetken eskapismin avulla. Dokumentti on myös hyvä muistutus meille oloista, joista monet tänne pyrkivät ovat tulleet.

Jimi Tenor on säveltänyt dokumenttiin istuvan musiikin.

Lisätietoja ja esitysajat tästä klikkaamalla.

The Way of the Dragon

R&A:n Trailblazers-teemasarjassa nähdään 46 vuotta vanhan Hong Kong -klassikon Suomen ensi-ilta! Uudistettu Bio Rex on täydellinen teatteri viimein Suomen valkokankaille saapuvan Bruce Leen käsikirjoittaman, ohjaaman sekä pääosittaman The Way of the Dragonin nautiskeluun. Kiinalaista ravintolaa mafialta puolustavan Tang Lungin (Bruce Lee) ja Chuck Norrisin loppuottelu Rooman Colosseumilla on pakkokatsottavaa taistelulajien ja Rakkautta & anarkiaa -festivaalin ystäville.

Lisätietoja ja esitysajat tästä klikkaamalla.

Sorcerer

William Friedkinin Sorcerer (1977) saa ohjaajan version ensi-iltansa festivaalilla osana Trailblazers-sarjaa. Elokuva on mestarillisen kuvauksen, äänisuunnittelun ja Tangerine Dream -yhtyeen musiikin siivittämä tarina hämäristä autokuskeista matkaamassa vaarallisen lastin kanssa keskellä Latinalaisen Amerikan vaarallista viidakkoa. Julkaisuvuotenaan elokuva hävisi lippuluukuilla Star Warsille ja tuotantoyhtiö julkaisi Euroopassa elokuvasta version, jota ohjaaja Friedkin ei hyväksynyt. Julkaisuvuotensa floppi on vihdoin katsottavissa loistokkaasti restauroituna.

Lisätietoja ja esitysajat tästä klikkaamalla.

Lisää luettavaa