Nietzscheläistä leppoistelua ja lauluääni vedenjakajana – UMK-analyysissä Olivera

Rumban Mikael Mattila ja Jukka Hätinen kuuntelevat UMK-finaalikappaleet ja lyövät pika-analyysit pöytään.

19.01.2022

UMK-finalistien kisakappaleita tiputellaan biisin päivävauhdilla. Rumban Mikael Mattila ja Jukka Hätinen lätisevät jokaisen julkaisupäivänä pika-analyysit kustakin biisistä. Cyan Kicksin, Bessin, The Rasmuksen ja Youngheartedin kappaleet on kuultu, tänään vuorossa on Olivera kappaleellaan Thank God I’m an Atheist.

Mikael Mattila

Perään sitten toinen hidas leppoistelu! Ja vieläpä varsin nietzscheläinen sellainen! Hänhän piti kristinuskoa syntiajatteluineen pahimman luokan elämää kieltävänä nihilisminä, jossa ihminen pelotellaan elämään syyllisyydessä ja taakassa vain siksi, että ehkä jossain tuonpuoleisessa hänet sitten palkittaisiin. ”What’s the point of it all if we all keep living this life to get another one?” Ihan virkistävää, vaikka minä – kuten Nietzschekin – pidän toisaalta myös tyystin jumalatonta elämää aika traagisena kohtalona; jos Jumalaa ei ole, niin Luoja meitä varjelkoon!

Pakko silti myöntää, että tämän biisin kohdalla minulta loppuvat namedroppauslusikat; kyllähän tämän soundin tunnistaa hyvinkin ajanmukaiseksi (tai ehkä neljän-viiden vuoden takaiseksi) ”millenniaali”-paukutukseksi: tässä on kumisevaa kolperorumpua ja pikkunättiä kahvilakujerrusta, mutta samalla juuri sellaista meininkiä, jota on varmasti kuullut kaupallisissa tiloissa kautta maan, mutta jota ei koskaan ole jaksanut shazamittaa. Emilíana Torrinia ajattelen, mutta en usko, että juuri hän on ollut Oliveran mielessä. En myöskään usko, että laulu olisi vastine John Denverin klassikolle Thank God I’m A Country Boy, jota Youtube hanakasti tämän biisin alle tarjoaa.

Näin ollen Olivera erottuu lähinnä aiheellaan. Kyllähän viisuissa aina tulee olla tällainen kevytsyvällinen elämänmenoa ”piikittelevä” laulu. Hän on myös ilman muuta loistava laulaja, eikä hänen ääntämisessään ole rallienglannin häivääkään. Silti en usko olevani ainut, joka tällaisen biisin jossain ”raitilla” kuullessaan sivuuttaa olkiaan kohauttaen, kävelee korttelin mitan ja antaa sen livetä mielestään kuin kyyneleet sateeseen. Tavallaan ihan särmikäs eikä yhtään niin laimea kuin Younghearted, mutta samalla jotenkin kansainvälisellä tavalla geneerinen.

Jukka Hätinen

Koska rakastamme – sinäkin, myönnä pois! – pikkuisen poskettomia ja aavistuksen kömpelöitä vertauskuvia, esitän seuraavanlaisen väitteen: Uuden musiikin kilpailu on Oliveralle kuin Vain elämää. Vaikka kyseessä on täysin erityyppiset formaatit, Suomeen mahtuu vain Yksi Virallinen Musiikkiohjelma kerrallaan. Vain elämää ei ole enää sysännyt breikkaamisen kynnyksellä olevia artisteja valtavirtasuosioon, vaan avittanut etabloituneita imagonrakennusprojekteissaan. Uuden musiikin kilpailu puolestaan haki muotoaan, joka ojien ja allikoiden ja Darude-farssin jälkeen on viimein löytynyt. Nykymuodossaan kilpailu on niin kiinnostava musiikkia seuraavan Suomen silmissä, että siihen kannattaa osallistua vaikka Euroviisut olisivat vasta toissijainen motiivi.

Tällä ylipitkällä alustuksella takaisin Oliveran kappaleeseen Thank God I’m an Atheist. Nythän nimittäin on niin, että se on riemastuttavan epäeuroviisumainen, vaikka sointukulku kovin perinteinen onkin. Kollega yllä kyseli namedroppien perään, joten heitetäänpä sellaiset: tämähän on kuin Tones and I laulamassa Sia-balladia! Kuten edellä mainittujen artistienkin kohdalla, myös Oliveran lauluääni lienee jonkinasteinen vedenjakaja, itse kallistun ehdottomasti sitä ylistävään kuoroon. Sanoituksia en nyt lähde sen syvemmin analysoimaan, mutta viimeiset rivit ja niiden myötä usvan lailla haihtuva kappale on tehokkaampi dramaattinen kikka kuin yhdenkään ”peruseuroviisun” teatraalinen paisutus tai oppikirjamodulaatio. Jos ja kun lavashow lunastaa musiikkivideon lupauksen visuaalisesta päräyttelystä, niin on aivan sama miten tämä sijoittuu – minun kirjoissani Olivera on yksi UMK:n voittajista.

Rumban UMK22-pika-analyysit:
Cyan Kicks – Hurricane: ”Biisi Ylen joukkueurheilulähetysten välimontaaseihin”
Bess – Ram pam pam: Vaihteeksi hyvää euroviisujen ”tajuamista”
The Rasmus – Jezebel: Kevytmaito-glam kohtaa melankolis-romanttisen kajaalipopin
Younghearted – Sun numero: Kirurgisen tarkasti optimoitu erohaikeusballadi

UMK22-biisien julkaisupäivät:
to 20.1. Tommi Läntinen – Elämä kantaa mua
pe 21.1. Isaac Sene – Kuuma jäbä

Lisää luettavaa