Oasis-debyytti 25 vuotta – ”Liam on laulajana juuri sellainen röyhkeä nulikka, jollaisena lehdet ovat hänet meille esitelleet”

Definitely Maybe julkaistiin 29.8.1994.

Oasis julkaisi debyyttialbuminsa Definitely Mayben päivälleen 25 vuotta sitten, 29. elokuuta 1994. Levy nousi yhtyeen kotimaassa suoraan listaykköseksi ja siitä tuli Briteissä eniten myynyt debyyttialbumi. (Tämä ennätys ei ole enää Oasiksen hallussa.) Suomen viralliselta albumilistalta levy löytyi 18. sijalta.

Albumin julkaisua edelsi melkoinen sähläys useissa studioissa ja monen tuottajan kanssa. Mutta se kannatti. Definitely Maybe puhalsi eloa brittipopin liikehdintään ja siitä tuli nopeasti yksi sen kulmakivistä. Brittilehdistö rakasti bändiä ja antoi kiitettäviä arvosanoja albumille. Rumballekin levy kelpasi: Tomi Hämäläinen antoi Definitely Maybelle elokuussa 1994 miltei täydet pisteet. ”Biisintekijä-kitaristi Noel Gallagher pitäytyy perusasioissa kirjoittaen yksinkertaisen tehokkaita biisejä ja hänen veljensä Liam on kuin onkin laulajana juuri sellainen röyhkeä nulikka, jollaisena lehden ovat hänet meille esitelleet”, Hämäläinen kirjoitti.

Lue koko arvio alta.

Ehdottomasti ehkä vuoden tulokas

Oasis
Definitely Maybe
Sony
4½/5

Brittilehdistön uusien kultapoikien debyytin avauskolmikko on vahvimpia pelinavauksia pitkään aikaan. Rock’n’Roll Star sekoittelee tehokkaalla tavalla roimaa kitarointia ja mollimelodioita ja Shakermaker avaa kelpo tavalla tietä bändin kuningasbiisille Live Forever. Jatkossa kundien käsistä on lipsahtanut selvästi heppoisempia tekeleitä, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että Definitely Maybe on kokonaisuutenakin vahva paketti.

Biisintekijä-kitaristi Noel Gallagher pitäytyy perusasioissa kirjoittaen yksinkertaisen tehokkaita biisejä ja hänen veljensä Liam on kuin onkin laulajana juuri sellainen röyhkeä nulikka, jollaisena lehdet ovat hänet meille esitelleet. Oasis on selvästi enemmän asennebändi kuin ”edeltäjänsä”, turhankin primadonnamainen Suede, joten siltä osin vertaukset 80-luvun lopun merkittävimpään brittibändiin Stone Rosesiin ovat oikeutettuja. Musiikillisesti nämä kaksi Manchesterin ylpeyttä eroavat kuitenkin selvästi toisistaan.

Oasis ei piilottele vaikutteitaan. Rock’n’Roll Starinjuuret ovat Ziggy Stardust -albumin kääntöpuolella, Digsy’s Dinner pokkaa Small Facesin suuntaan ja Cigarettes & Alchohol nappaa reilusti Get It Onin avausriffin käyttöönsä. Rolling Stones- ja Beatles-vaikutteita löytyy niitäkin kosolti. Mikäli Oasis olisi jenkkibändi, uskaltaisin väittää, että arvon brittikollegat naljailisivat sille varsin kirpein sanankääntein retroilusta, mutta väliäkö hällä? Bändi elää ja soi terhakkaasti nykyhetkessä.

Definitely Maybe toimii pääasiassa hyvien biisien ansiosta, mutta kyllä kunniaa on jaettava soittajillekin, eritoten Noel Gallagherin ja komppikitaristi Paul Arthursin yhteispelissä on jujua kautta erinomaisen levyn.
Tomi Hämäläinen