Kesäkuussa 2022 ilmestyi Yrjänän debyyttisingle nimeltä Ruudun taa. Artisti oli siihen mennessä ollut esillä enimmäkseen tuottajana, minkä vuoksi soolokappale merkitsi uuden sivun aukeamista: ”Nyt on aika olla omalla äänellä esillä”, Yrjänä totesi silloin Rumban haastattelussa.
Kesän ja syksyn mittaan uusia kappaleita tipahteli lisää. Heinäkuussa julkaistiin Rakastaa, päästää irti, ja syyskuussa Heinäkuu 21. Kappale oli jo elokuussa ilmestynyt musiikkivideona YouTubeen, mutta sai suuren kysynnän vuoksi myös Spotify-julkaisunsa. Loppuvuodesta ilmestyi vielä Sheidit, joka esitteli aiemmista singleistä poikkeavalla ”avaruusdisko”-soundillaan Yrjänän muuntautumiskykyä, ja vielä tammikuussa, reilu kuukausi ennen Yrjänän albumijulkaisua, saatiin singlenä mahtipontinen Valonsäteet.
Debyyttialbumi ilmestyi helmikuun viimeisenä perjantaina. Sulle rakas sisältää mainitut singlet, ja niiden lisäksi useamman julkaisemattoman kappaleen, joista kahdessa ensimmäisessä vierailevat Isaac Sene ja Baby Blu. Kokonaisuus on Yrjänän itse tuottama, äänittämä ja miksaama, ja sitä kuvailtiin albumin tiedotteessa ”rakkaudelliseksi, pehmeäksi levähdyspaikaksi keskellä kiireistä maailmaa”.
Kahdentoista kappaleen levykokonaisuus kertoo paljon tuottaja-artistin ajatusmaailmasta, johon Rumba halusi Yrjänää haastatellen syventyä entisestään. Alta voit lukea keskustelun, jonka aikana puheeksi nousevat muun muassa Yrjänän tavat työskennellä muiden artistien kanssa, albumin tanssittavat puolet, sekä Yrjänän käsitys rakkaudesta.
“Musta se on freshiä, että sen, että priorisoi omaa musiikkiaan, osaa tehdä kunnioittavasti. Eikä ole että ‘fuck kaikki muut, nyt on mun vuoro’. Uskaltaa arvostaa itseään sen verran, että osaa valita itsensä. Jos se, mitä haluaa tehdä, tuntuu tärkeältä, niin silloin täytyy mennä sitä kohti. Se vain saattaa tarkoittaa sitä, että välillä pitää sanoa tärkeille ihmisille ja hienoille jutuille ei.”
Alvar Yrjänä Escartin on lähivuosina noussut esiin taitavana tuottajana, jonka kädenjälki näkyy niin hittibiiseissä kuin kokonaisilla albumeillakin. Muun muassa Isaac Senen UMK-kappale Kuuma jäbä sekä Sexmanen Chillaa veli -biisi ovat Escartinin tuotantoa, kuten myös Yeboyahin ja Hassan Maikalin debyyttialbumit.
“Jostain vuoden 2019 lopusta lähtien on ollut miete, että nyt pitää raivata tilaa omalle musalle”, Escartin toteaa. On aurinkoinen perjantaiaamupäivä maaliskuun alussa, ja Escartinin debyyttialbumi Sulle rakas on julkaistu tasan viikko aikaisemmin. “Jos on liian pitkään siinä ‘pitäisi tehdä’ -mentaliteetissa, se syö iloa musiikista. Jos ei ole täysin siellä, missä haluaisi olla, on tärkeää seurata sitä ääntä, joka kertoo, mikä on intuitiivisesti tärkeintä. Koska se kyllä kuuluu musiikissa, jos se on pakotettua, ja jos siitä ei enää nauti.”
Helmikuun 24. päivä julkaistu Sulle rakas -albumi on Yrjänän debyyttikokonaisuus nykyisellä artistinimellä, mutta vuonna 2017 hän julkaisi kaksi omaa albumia nimellä Albatrossi: Vaatekomerosta kuuluu, lite ilmestyi maaliskuussa, ja Punainen huone lokakuussa. Jälkimmäisellä vierailee Samuel, jonka kanssa Escartin alkoi tehdä musiikkia yläasteikäisenä.
“Ensimmäinen konkreettinen askel oli kuitenkin se, kun sain seiskaluokalla isosiskoni kanssa joululahjaksi MacBook Pron. Se oli ollut mun haaveeni, koska mulla oli mielikuva, että jos laitteessa on Applen logo, sillä voi tehdä musiikkia”, Escartin nauraa. “Jollain yläasteen musatunnilla olin keksinyt, että iPadilla on Garageband-sovellus, ja että sen saa myös koneelle. Siinä kohtaa aloin tutustua siihen, mitä sillä pystyi luomaan.”
Yläasteen jälkeen Escartin meni musiikkilukioon, ja muistelee tunteneensa jo silloin voimakasta uteliaisuutta sitä kohtaan, miten esimerkiksi hänen omat lempikappaleensa oli luotu. Sama innostus ajoi tekemään ja julkaisemaan kaksi jo mainittua Albatrossi-albumia, mutta katsellessaan nyt taaksepäin Escartin on tyytyväinen siihen, etteivät ne silloin herättäneet sen kummemmin huomiota.
“Parrasvaloihin päätyminen olisi ollut aika raskasta teini-ikäiselle tyypille. Intohimo musiikkiin ei kuitenkaan kadonnut mihinkään, eikä siinä tullut fiilistä, että olisin epäonnistunut musan kanssa. Mä vain aloin tehdä sitä enemmän muille.”
Vuonna 2018 Escartin tutustui muun muassa Hassan Maikaliin – alkoi vaihe, jonka aikana hän kehittyi musiikintekijänä erilaisten yhteistyöprojektien kautta. Vaikka Escartin teki näiden vuosien aikana taustalla koko ajan omaakin musiikkia, hän kertoo olleensa yhtä lailla innoissaan muiden kanssa työskentelemisestä.
“Olen ollut niissä projekteissa niin täysin messissä, että siinä on saattanut olla joskus haasteitakin. Sanotaan, että artisti tietää sataprosenttisesti mikä hänen juttunsa on, mutta mulla saattaa olla biisin tuotantoon tai äänitteeseen vielä tarkempi näkemys. Olen saanut todella vapaat kädet vaikuttaa taiteellisesti näissä projekteissa”, Escartin kuvailee. “En ole toiminut niinkään asiakaspalvelijana, vaan ne ovat yleensä olleet yhteisiltä tuntuvia biisejä. Mun homma vain ei ole esittää niitä näkyvästi, enkä ole niistä vastuussa samalla tavalla kuin artisti.”
Kuva: Lumi Hartikainen
Olennainen osa Escartinin työskentelytapaa on artistin kuunteleminen, ja sen aistiminen, mikä on artistin ominta itseä.
“Olen kokenut, että siinä pitää olla luottamussuhde ja hyvä ihmistuntemus. Että pystyy olemaan sen ihmisen omassa maailmassa, ja että osaa toteuttaa sitä.”
Usein Escartinin rooli on heitellä ideoita ja ikään kuin sparrata artistia kohti tämän parasta mahdollista ilmaisutyyliä.
“Toki se riippuu tyypistä, että onko hän ylipäätään halukas ottamaan vastaan mun ehdotuksiani. Mutta yleensä se, millainen tunne ja tulkinta biisistä tulee, on yhteistyön tulos. Siihen voi vaikuttaa ihan omalla olemuksellaan. Miten vaibaa sitä, kun toinen laulaa. Miten itse kuuntelee sitä. Se on tärkeä juttu.”
Sulle rakas -albumilla Escartin on halunnut keskittyä itsensä kuuntelemiseen ja tulkitsemiseen, sekä omien käsitystensä ja totuuksiensa ilmaisemiseen. Monet kappaleet ovat saaneet alkunsa hetkessä, jossa jokin tunne tai ajatus on ollut pinnassa, ja jonka Escartin on tallettanut laulamalla ensin siansaksaa. Myöhemmin hän on etsinyt kokonaisuudesta sen oleellisimman ytimen, jonka ympärille kappale on lähtenyt rakentumaan.
Escartin kuvailee albumiaan raa’an henkilökohtaiseksi. Sen julkaiseminen ei niinkään jännittänyt, mutta sen tekovaiheessa hän kyllä tiedosti kokonaisuudella käsiteltyjen asioiden eräänlaisen alastomuuden.
“Mä olen rakkaudellinen tyyppi. Pidän sitä tärkeänä asiana, jota haluan tuoda myös omaan musiikkiini. Kasvaa sitä kohti.”
Omasta äänestään kiinni pitäminen on Escartinin mukaan kaupallisuuteen osittain pohjautuvalla musiikkialalla ehdottomasti mahdollista, mutta vaatii varmuutta ja uskoa siihen, että omat ideat ovat päteviä.
“Uskon, että siitä voi helposti lipsua sivuraiteille. Mulle oli tärkeää, että tätä ensimmäistä kokonaisuutta tehdessä mun lähellä oli mahdollisimman vähän ulkopuolisia ääniä ja odotuksia jostain tietynlaisesta jutusta. Halusin, että ensimmäinen steppi on omassa rauhassa tehty vahva ja selkeä kokonaisuus.”
Olennainen roolinsa on Escartinin kokemuksen mukaan myös sillä, keneltä ottaa apua vastaan, ja millaisten mielipiteiden antaa vaikuttaa omaan musiikkiinsa.
“Jotkut auttavat näkemään omat persoonalliset piirteet vahvuutena, ja kannustavat luottamaan siihen, että omat ideat ovat hyvä juttu. Joku lähtee tekemään musaa siltä pohjalta, että se on ihanaa ja kivaa, ja joku taas motivoituu siitä, että sillä voi menestyä. Ei siinäkään ole mitään väärää.”
Kaupallisen menestymisen seuraaminen on kuitenkin Escartinin mielestä nykyään melkeinpä surullisen helppoa tavalla, joka jättää varjoonsa muunlaiset mittapuut. Hän itse haluaa kulkea toisenlaisia reittejä, vaikka ne olisivat verkkaisemmin aukeavia.
“Albumi on nykyajassa iso ja hidas formaatti, kun vastapainona on nopeatempoinen sosiaalinen media ja sen shokkiarvo. En ole itse niin mukana siinä, ja siksi oman musiikkini leviäminen on hitaampaa. Se on ehkä vähän epäkiitollinen juttu, mutta minulle oikea. Siinä vaiheessa on turhaa vertailla itseään muihin.”
Ulkopuolelta tulleista palautteista Escartinin mieleen ovat jääneet varsinkin sellaiset viestit, joissa hänen musiikkinsa kerrotaan koskettaneen henkilökohtaisella tasolla.
“Joku on sanonut, että taiteeni on auttanut selviämään viime vuodesta, tai palauttanut rakkauden musiikkiin.”
Eräs ohjaava tekijä levyä tehdessä oli kehollisuus. Escartin kertoo keskittyneensä luomishetkellä kuuntelemaan sitä, miten musiikki liikuttaa joko henkisesti tai fyysisesti, ja usein siihen on liittynyt basso ja kappaleen rytmi.
“Ei tanssittavuus välttämättä ole ykkösprioriteetti, mutta olen lähivuosina käynyt enemmän klubeilla tanssimassa ja nauttinut siitä. Olen hurahtanut varsinkin afromusiikkiin, mikä kuuluu albumilla esimerkiksi amapiano-genrestä otettuina vaikutteina. Mietin myös paljon sitä, millainen rytminen sormenjälki ja groove on r&b:ssä.”
Kuva: Lumi Hartikainen
Jo äänitysvaiheessa Escartin on huomannut tunnustelevansa kappaleen kokonaisuutta liikkeen kautta, ja tutkineensa kehollisesti sitä, miten biisin kuvio loksahtaa paikalleen.
“Olen vuosi sitten hommannut studiolle uudet kajarit, joiden kautta basso tuntuu voimakkaasti. Joten luonnollisesti olen miettinyt musiikkia paljon sitä kautta, miten se soi jossain klubilla vastaavasta äänentoistosta. Koska basso resonoi jokaisen kehossa, se on yhdistävä tekijä, joka synkkaa kaikki ihmiset samaan rytmiin.”
Vaikka Escartin puhuu Sulle rakas -albumista debyyttilevynä, siitä on jo ennen sen nykyistä muotoa ollut olemassa kaksi aikaisempaa versiota. Ne ovat jääneet julkaisematta, ja niiden kappaleet ovat olleet suurimmaksi osaksi lopulliselta kokonaisuudelta pois jääneitä, mutta ne ovat vieneet kohti sitä, mitä Sulle rakas -albumi viimeisessä muodossaan on.
“Kun sanoin, että päätin kolmisen vuotta sitten keskittyä oman musiikkini tekemiseen, se kumpusi samalla tarpeesta syventyä itseeni. Olin silloin vastikään eronnut ensimmäisestä pitkästä parisuhteestani, ja halusin pysähtyä sen fiiliksen kanssa; selvittää, kuka olen suhteen jälkeen. Alkuvaiheessa biiseissä on saattanut olla paljon itsesääliä tai arvottomuuden tunnetta, mutta silloin oli tärkeää opetella sitä taitoa, että purkaa omat tuntemuksensa musiikkiin miettimättä ulkomaailmaa.”
Nykyisessä muodossaan monet albumin kappaleista ilmentävät eheää omanarvontuntoa ja kykyä vetää omia rajoja. Kappaleissa, kuten Rakastaa, päästää irti rakkautta käsitellään monipuolisemmasta näkökulmasta kuin usein pop-musiikissa vallitsevasta riippuvuuteen tai takertumiseen vertautuvasta omistushaluisesta lähtöpisteestä.
“Tuo irtipäästämisen kela on jotain, mitä olen tietoisesti opetellut. Olen halunnut laittaa levylle rohkeasti niitä asioita, joita olen ihmisenä oppinut, vaikka ne olisivat jollekin rakkauskontekstissa uusia tai outoja. Jossain tunnetilassa ne pop-biisien kuvaamat kliseiset tunnekuohut voivat tuntua todellisilta, mutta itse olen halunnut tarkastella, mitä muuta elämässä on kuin Disney-leffat.”
Kaikki albumin kappaleet eivät suinkaan ole syntyneet kerralla, vaan joitakin biisejä Escartin kertoo äänittäneensä kymmeniä kertoja. Hän on leikitellyt erilaisilla äänensävyillä ja tunteilla, jotta löytäisi kokonaisuuteen oikean tunnelman.
“Sillä on niin suuri merkitys, minkälainen sävellys on ja miten sen laulaa”, Escartin sanoo. “Se on hauska tunne, kun on kuulokkeet päässä ja on siinä mikrofonin äärellä. Sen jutun voi tehdä niin monella tavalla. Esimerkiksi Ruudun taa on ollut sellainen tapaus, että kun kuuntelee sen ensimmäistä demoa, se kuulostaa söpösti siltä, että laulun kirjoittaja on tehnyt demon siihen. Kun sitten kuuntelee viimeistä versiota, voi todeta, että tuossa on artisti tuntemassa sitä asiaa.”
Kuva: Lumi Hartikainen
Toisena esimerkkinä Escartin mainitsee Mitä ansaitset -biisin, jonka oheen julkaistiin maaliskuun alussa Atte Digitalin ohjaama ja editoima musiikkivideo. Escartin kokee biisin tekstin itsessään olevan aavistuksen synkkä, mutta samalla toiveikkuus on siinä selkeästi läsnä.
“Monissa biiseissä näen kipua, mutta kokonaisuus tulee kuitenkin jostain lämpimästä ja rakkaudellisesta paikasta. Levyllä on synkkyyksiä, mutta mun sanavarastollani siinä on myös hyvä energia. Asioiden annetaan olla sellaisia kuin ne ovat. Vokalistina olen ollut läsnä tavalla, joka tuntuu mahdollisimman vähän yrittämiseltä. Se vain on, se soljuu ja sitä on kevyttä kuunnella.”
Sama mentaliteetti pätee albumin esittämiin näkemyksiin ihmissuhteista, kuten jo puheena ollut Rakastaa, päästää irti -kappale viestii.
“Jos suhde on syntyäkseen tai tuntuu hyvältä, niin antaa sen tapahtua ja ottaa sen vastaan. Sama pätee toisinpäin: jos joskus tulee hetki, ettei yhteinen aika enää ole samanlaista, tai se on päättyäkseen, niin sitten hyväksyy sen, eikä pakota mitään”, Escartin miettii. “Aina se hyväksyntä ei toki ole niin helppoa. Opettelen samaa musiikkini suhteen. Olen tehnyt parhaani, ja nyt se on ihmisillä, joten en voi tehdä muuta kuin antaa sen olla.”
Koko albumin tuotanto on Escartinin omaa käsialaa, paitsi Ruudun taa -kappaleen, jonka pohjana toimii Raphael Aenselmin biitti. Escartin löysi sen Raphael Aenselmin Instagram-tililtä, ja keksi heti biitin kuullessaan kertosäkeen melodian.
“Äänitin sen puhelimen sanelimeen, sitten pyysin häneltä raidat siihen ja jatkoin sen tuotantoa. Nyt musta tuntuu, että olisi kiva tehdä omaa musiikkia muidenkin kanssa, mutta ei välttämättä niin, että mä luovuttaisin sen prosessin kokonaan pois. Se on osa mun taiteeni muotoa, että mulla on kaikki palaset käsiteltävinä, ja että pystyn vaikuttamaan kokonaisuudessaan siihen äänikuvaan.”
Kuva: Lumi Hartikainen
Ruudun taa -kappaleen kirjoittajaksi on myös merkitty Sexmane, eli Max Sene.
“Se oli ihan eka kerta kun tapasimme studiolla, ja mä soitin hänelle sen biisin”, Escartin kertoo. “Hän syttyi siitä tosi kovasti, ja heitti ensimmäisellä otolla tokaan verseen oman flow:nsa siansaksalla, ilman mitään riimejä. Mä olin kelannut siihen jotain toista vierailijaa, tai tehdä sen itse, mutta Max halusi välttämättä laulaa siihen oman versionsa. Elin sen demon kanssa pitkään, koska se kuulosti todella hyvältä, ja suunnitelmana oli, että Max kirjoittaisi sen kunnolla ja nauhoittaisi levylle.”
Suunnitelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut, joten Escartin päätyi kokoamaan lopullisen version kirjoittamalla toisen säkeistön sanat itse, säilyttäen samalla Senen melodian ja flow:n.
“Olin niin tykästynyt siihen, että Maxilla oli tietynlainen kipu siinä äänessä, mutta oli kyllä melkoinen palapeli saada sovitettua siihen omat lyriikat ja luoda se tarina.”
Albumilla vierailevat Isaac Sene ja Baby Blu. He ovat Escartinille läheisiä ihmisiä, joten he sopivat luontevasti kokonaisuuteen, joka on lopulta hyvin henkilökohtainen.
“Noissa biiseissä on niin vahva oma tunne, että en tiennyt, mihin pistäisin hirveästi mitään featteja. Se kokonaisuus on hyvin oma maailmansa.”