”Olen musiikkini suhteen niin perfektionisti ja vaativa, että saatan metsästää minulle sopivaa tuottajaa todella pitkään”, Joalin Loukamaa sanoo.
Juttelemme puhelimessa artistin viimeaikaisista kuulumisista – edellisestä Rumba-haastattelusta on ehtinyt kulua jo lähes puolitoista vuotta. Suomessa syntynyt ja Meksikossa kasvanut Loukamaa kertoo viettäneensä paljon aikaa Meksikon pääkaupungissa ja yrittäneensä löytää sieltä ihmisiä, joiden kanssa tuntuisi hyvältä tehdä musiikkia. Suomessa hän on työskennellyt tiiviisti tuottaja Jori Roosbergin kanssa, ja hän etsii nyt vastaavaa toiselta puolelta maailmaa.
Kesäkuun 20. päivä ilmestyi Joalinin mixtape nimeltä Camaleón, joka tarkoittaa kameleonttia. Kappaleet ovat olleet työstössä pisimmillään jopa kolme vuotta, sillä kuluneiden vuosien aikana Loukamaa on kehittänyt ahkerasti tapojaan olla artisti. Vuonna 2022 ilmestyneeseen I’m the One -ep:hen verrattuna hän esimerkiksi laulaa nyt paljon kovempaa.
”Monet mixtapen biisit ovat saaneet alkunsa siitä, että olen halunnut tehdä vahvempaa musiikkia”, Loukamaa sanoo. ”Olen myös kehittynyt kirjoittajana. Tykkään olla kirjoittaessani mahdollisimman terävä ja käyttää sanoja, joita muut eivät käytä. Mixtapen tekemisen aikana olen päässyt ikään kuin seuraavalle tasolle artistina.”
Debyytti-ep oli maistiainen siitä, mitä musiikin tekeminen on, mutta mixtapen kohdalla Loukamaa tiesi, mitä oli tekemässä.
”Olen mennyt kohti asioita, jotka ovat tuntuneet pelottavilta, ja keksinyt keinoja tehdä niistä vähemmän pelottavia. Mixtapen äänittämisen aikana itkin paljon, koska jouduin laulamaan kovempaa. Paljon lukkoja tuli puretuksi.”
Uransa Now United -yhtyeessä aloittanut Loukamaa ei pitkään aikaan voinut kuvitellakaan laulavansa koskaan missään. Jos hän lauloi ääneen, perhe ja ystävät suhtautuivat huvittuneisuudella.
”Olin pitkään sijoittanut itseni ’en laula’ -lokeroon, ja siksi oli vapauttavaa päästä sieltä vihdoinkin pois. Kun kuulen nykyään jonkun puhuvan itsestään siihen sävyyn, ettei osaa laulaa, ajattelen mielessäni, että hän ei vain vielä ole löytänyt omaa ääntään. Joka ikinen ihminen tässä maailmassa voi oppia laulamaan.”
Vahvemman laulamisen lisäksi Loukamaa saavutti mixtapella muitakin asioita, joiden toteuttamisesta hän oli haaveillut. Esimerkiksi Gum-kappaleessa ideana oli tehdä musiikkia, jonka tahtiin voisi tanssia, ja suuntaukseksi valikoitui Loukamaan oma suosikki nuoruusvuosilta, eli popping. Kyseistä street-lajia tanssitaan yleensä tietynlaisen musiikin tahtiin, jota myös Gum edustaa. Kappaleen musiikkivideossa nähdäänkin lyhyt popping-pätkä.
”Treenasin poppingia yli 10 vuotta, joten sen unohtamisen sijaan halusin sisällyttää sen laulu-uraani. Haluan tulevaisuudessa tehdä lisää biisejä, jotka on suunniteltu nimenomaan siten, että niiden tahtiin voi tanssia jotain tiettyä tyylisuuntausta.”
Kolme vuotta tekeillä ollut Mis Sueños -kappale taas on ihan eri maailmasta. Siihen tanssi ei kuulu lainkaan.
”Sitä biisiä tehdessäni mulla tuli ensimmäistä kertaa kirjoittajan blokki, mutta kappaleen sanoituksista tuli lopulta todella kauniit. Biisin nimi tarkoittaa ’mun unelmat’, mutta en viittaa sillä omiin unelmiini, vaan siihen, miten vanhat unelmat eivät enää tunnu omilta. Mietin silloin paljon sitä, miten johonkin voi käyttää niin monta vuotta elämästään, ja sitten vain lopettaa. Se tuntui silloin niin pelottavalta.”
Biisin lauluosuus on nauhoitettu Loukamaan sohvalla Turussa samana päivänä, kun hän alkoi tehdä kappaletta.
”Ajateltiin silloin, että äänitetään lauluosuus paremmin joskus myöhemmin. Mutta kun projektiin palattiin pitkän ajan päästä, laulut olivat uudelleen äänitettyinä ikään kuin liian hyvän kuuloiset. Niistä puuttui alkuperäinen tunne. Päätimme siis Jorin kanssa jättää kappaleen alkuperäiset voksut paikalleen, vaikka ratkaisu ärsytti mua.”
Loukamaa kuvailee taidettaan omaksi lapsekseen.
”Se on mulle niin tärkeää, ja sen pitää mennä juuri siten kuin haluan. Siitä pitää välittyä tunnetta, ja sillä pitää olla jokin tarkoitus. Harvoin teen jonkin kappaleen vain siksi, että se sopisi johonkin trendiin.”
Siksi julkaisuvälit ovat pitkiä: kappaleita hiotaan viimeisen päälle yksityiskohtaisimpia rumpusoundeja ja biisien kestoa myöten.
Mixtapen kappaleet ovat pääosin espanjaksi. Loukamaa kertoo sen tuntuneen luontevalta ratkaisulta, sillä vietettyään aikaa nuoruusvuosiensa kotimaassa hän on päässyt takaisin kiinni sen kulttuuriin ja kieleen.
”Vaikka olen suomalainen ja tunnen oloni täällä ihan kotoisaksi, tunnen myös ulkopuolisuutta. Meksikossa taas en tunne mitään sellaista. Vaikka olen kasvanut pienessä meksikolaisessa rantakylässä, myös Mexico City tuntuu kodilta. Se maa on tehnyt minusta minut. Pääsen espanjan kielen avulla paljon syvemmälle kuin suomeksi tai englanniksi.”
Vaikka ei ymmärtäisi espanjaa, Camaleón-mixtapen tunnetiloja on helppo aistia. Loukamaa kertoo olevansa itse musiikin kuluttajana tyyppiä, joka ei kiinnitä niinkään huomiota sanoituksiin, vaan kokonaisuuteen.
”Musiikkia voi ajatella tauluna. Eihän siihenkään ole kirjoitettu tekstiä tai selitelty aihetta. Sä voit vain katsella sitä, tulkita sitä kuten itse haluat ja miettiä, mitä se herättää sinussa. Sama pätee mun biiseihin.”
Koska mixtape-projektia tehtiin niin pitkään, seuraava saattaa olla vaihtelun vuoksi erityisen nopea prosessi, Loukamaa sanoo.
”Vaikka niin, että teen pari viikkoa biisejä ja julkaisen niistä viisi parasta. Kaikkea tekemääni musiikkia yhdistää kuitenkin tietynlainen mulle ominainen soundi, joka on nättiä ja voimaannuttavaa. Olen yrittänyt tehdä esimerkiksi räppibiisejä, mutta nekin päätyvät aina sisältämään nättejä melodioita ja rauhanomaista energiaa.”
Loukamaa kuvailee mixtapea voimakkaan lisäksi toiveikkaaksi. Kappaleissa kuuluu onnellisuuden ohella vähän surukin, mutta ennen kaikkea biisit ovat aitoja.
Tällä hetkellä Loukamaalla on meneillään minikiertue Suomessa, joka jatkuu tulevana viikonloppuna Jyväskylässä ja Ruisrockissa, sekä ensi viikolla Helsingissä.
Yksi keikka jouduttiin perumaan siksi, että Loukamaalta lähti ääni.
”Se johtui varmaan stressistä, koska nuo keikat ovat jännittäneet mua niin paljon. Yhden keikan ehdin kuitenkin jo vetää, ja siitä jäi sellainen olo, että haluan heti takaisin lavalle. Nyt mulla on myös omat tanssijat mukana, ja tanssin heidän kanssaan, mikä on sairaan ihanaa. Jos siis haluaa nähdä mut todella onnellisena, kannattaa tulla keikoille.”