Kuparilinna julkasee toukokuun alussa debyyttialbuminsa. Rumbassa aiemminkin hehkuteltu yhtye on kuvannut videon levyä enteilevään Aurinko-singleen.
Jotta saisimme enemmän irti suhteellisen tuoreesta bändistä, esitimme muutaman kysymyksen yhtyeen solisteille Tuomas Paloselle ja Liila Jokelinille.
Saatekirjeessä seisoo, että halusitte tehdä mahdollisimman autenttisesti 60-luvulta soundaavan albumin. Mikä kyseisessä vuosikymmenessä viehättää niin paljon?
Tuomas: “60-luku on kummallinen vuosikymmen. Iso osa siitä, mitä nykyään pidetään itsestäänselvänä popmusiikissa, keksittiin uusina juttuina ja kikkoina silloin ihan muutamassa vuodessa.”
Miksi Kuparilinna ei voisi kuulostaa 2010- tai 2020-lukulaiselta?
Tuomas: “Ajatuksena on irrottaa kuulija tästä nykyajan paskasta ja viedä johonkin muualle. Luulen, että aikamatkakokemus on vahvempi, kun tunnistaa itse mihin aikakauteen ollaan menty ja kun yksityiskohdatkin on viilattu aikakauteen sopiviksi.”
Kertokaa nyt ensiesityksensä saavasta videosta.
Liila: “Kyseessä on kahdessa ja puolessa tunnissa improvisoitu letkeä hupailu Helsingin Rajasaaressa. Rumpalimme Miikka Pirinen kuvasi ja ohjasi videon sumuisena lauantaiaamuna, jonka jälkeen nautimme kolmistaan pullakahvit kahvila Regatassa.”
Entä Aurinko biisinä?
Tuomas: “Se edustaa nimeään myöten levyn valoisempaa osastoa, ja biisissä on vähän San Francisco ’67 -fiilis. Levyllä on myös surullisempia biisejä, joita näin perus-härmäläisenä on helpompi tehdä ja laulaa. Tälläinen iloinen kevätbiisi on aina haastavampi pirulainen. Videoversio on lyhyempi. Levyllä biisillä on mittaa viisi minuuttia.”
Miten Aurinko istuu levykokonaisuuteen, ja mitä siltä on odotettavissa?
Liila: “Levyllä käydään monenlaisia tunnelmia läpi, ajoittain todella dramaattisiakin: on rakkaudesta riutumista, odotusta, juhlaa, itsenäistymistä, yksinäisyyttä, eksymistä ja jäähyväisiä. Aurinko on oodi kauneudelle ja keveydelle. Se on puhdistava valaistumisbiisi.”
Klassinen Rumba-kysymys jo vuosikymmenten takaa on että “jos bändinne olisi rakennus, mikä se olisi”, mutta eiköhän Kuparilinna olisi kuparilinna. Mutta millaista siellä kuparilinnassa olisi?
Liila: “Kuparilinnassa on käynnissä viidet bileet yhtä aikaa. Kaikissa niistä lemmitään, juovutaan, lauletaan ja lopulta luovutaan, kunnes kaikki alkaa alusta seuraavana päivänä. Linnan torni on majakka, jossa punatukkainen kaunis noita odottaa kauan sitten merelle lähtenyttä rakastajaansa, joka ei koskaan palaa.”