Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali alkoi eilen ja jatkuu aina sunnuntaihin 27.9. asti. Alta löytyy Rumban kolme elokuvatärppiä: punkia ja kansalaisaktivismia, punkia ja skeittausta, ja humoristista popia ja vakavia aiheita. Ensimmäiset suosituksemme löytyvät täältä ja koko ohjelmisto festivaalin kotisivuilta.
White Riot
Rubika Shah on ohjannut väkevän dokumentin kansalaisaktivismista 70-luvun lopun Isossa-Britanniassa. National Frontin rasistiseen politiikkaan politiikkaan kyllästyneet aktivistit ja punkkarit alkoivat kampanjoida ruohonjuuritasolla. Poliisi hakkasi, skinheadit pelottelivat ja ”tolkun ihmiset” katsoivat vierestä. Rock Against Racism -liike kasvoi zine zineltä ja keikka keikalta samalla kun National Frontin vaalimenestyksen luoman uhkan varjo piteni. Yhdistettyään voimansa Anti-Nazi Leaguen kanssa RAR sai masinoitua 100 000 ihmisen antirasistisen marssin, joka huipentui The Clashin keikkaan. Eläkeläiset muistelevat, arkistomateriaalia tähdittää mm. Joe Strummer ja punk soi. Tarinan aihe on ajankohtainen muistutus: käytä ääntäsi, vain siten voit vaikuttaa.
– Jukka Hätinen
Lisätiedot ja näytökset löytyvät täältä.
Pretenting I’m a Superman: The Tony Hawk Video Game Story
Tony Hawk -pelisarjan merkitystä rullalautakulttuurille ei voi väheksyä. Myös musiikki oli peleissä tärkeässä osassa. Pretending I’m a Superman -dokumentti kertoo Tony Hawk -ilmiön synnystä ja pelisarjan ensiaskelista. Alussa kerrataan skeittauksen historiaa, sen jälkeen kerrotaan pelisarjan ensimmäisen osan kehityksestä, jonka jälkeen käydään nopeasti pelin myöhäisemmät osat läpi. Ratkaisu pelien suhteen on ymmärrettävä, sillä Tony Hawk’s Pro Skaterin kaksi ensimmäistä osaa ovat legendaarisia. Tuon jälkeen pelisarjan taso laski kuin lehmän häntä. Dokumentissa haastateltavat pelintekijät ja skeittarit tunnustavat tämän itsekin. Alle 70 minuuttia kestävä dokumentti kärsii sen lyhyestä kestosta. Oikein mihinkään ensimmäistä Tony Hawk -peliä lukuun ottamatta ei keskitytä tarpeeksi. Skeittareita istutetaan kameran eteen kertomaan lyhyesti harrastuksen/lajin historiasta, miten Tony on hieno mies (jota varmasti onkin) ja miten pelisarja muutti kaiken. Pelisarjan musiikista kerrotaan muutamalla klipillä Bad Religionin, Primuksen ja Goldfingerin jäsenten suulla. Enemmänkin anekdootteja olisi mahtunut mukaan. Pretending I’m a Superman kertaa skeittauksena tunnetun kulttuuri-ilmiön kehityksen selkeästi ja varmaotteisesti. Siitä puuttuu kuitenkin mukana elämisen tunne, jollainen löytyy esimerkiksi vuonna 2001 ilmestyneestä Dogtown and Z-Boys -dokumentista.
– Jarkko Fräntilä
Lisätiedot ja näytökset löytyvät täältä.
Run Uje Run
Ruotsalainen radiopersoona ja muusikko Uje Brandelius kuulee sairastavansa Parkinsonin tautia. Diagnoosi suistaa keskiluokkaisen ja keski-ikäisen leppoisan ja laiskanpulskean oravanpyörän akseliltaan. Mitä kaikkea Brandelius keksiikään siirtääkseen vääjäämätöntä keskustelua perheensä kanssa. Elokuvan käsikirjoittanut Brandelius myös näyttelee itse pääosaa perheineen. Dokumentista ei silti ole kyse, vaan lämminhenkisestä ja koskettavasta komediasta, jossa castingin on pakko kiristää kyynisemmältäkin katsojalta tunteita pintaan.
– Jukka Hätinen
Lisätiedot ja näytökset löytyvät täältä.
Katso yllä arvioitujen leffojen trailerit:


