Rumba on puhunut: vuoden 2018 parhaat albumit ovat tässä!

Rumban kriitikot äänestivät vuoden 10 parasta kotimaista ja ulkomaista albumia.

20.12.2018

Toimittaneet: Jukka Hätinen ja Oskari Onninen

Vuoden 2018 vedellessä viimeisiä henkäyksiään, Rumba kokosi aktiiviset avustajansa äänestämään musiikkivuoden järjestykseen. Sekä paperi- että verkkolehden kriitikot äänestivät kymmentä kotimaista ja ulkomaista albumia. Pisteet laskettiin Euroviisuistakin tutulla asteikolla, jossa ykkönen saa 12 pistettä, kakkonen 10, kolmas kahdeksan ja jokainen siitä eteenpäin yhden edellistä vähemmän. Lisäksi jokaisen levyn pistepottiin lisättiin sen saamien mainintojen lukumäärä.

Pitemmittä puheitta: vuoden 2018 parhaat albumit. Ensin ulkomaiset, sitten kotimaiset.

10 PARASTA ULKOMAISTA ALBUMIA

Young Fathers
Cocoa Sugar

”Kummallista ja rönsyilevää musiikkia, mikä toisaalta kuuluu brittiräpin eklektiseen perinteeseen. Se on trion helpoin levy, joskin pakenee silti uskonnolliseen symboliikkaan, irrallisiin kappalerakenteisiin ja öiseen tunnelmaan. Mainiota ambient-musiikkia keskittymishäiriöisille.”
– Mikael Mattila

Kuuntele kappale: In My View.

Pusha T
Daytona

”Vuoden 2018 paras Kanye West -levy oli hänen tuottamansa Pusha T:n Daytona. Siihen myös tiivistyy vuoden ilmiö: albumi voi olla mitä vain Tierra Whackin minuuttibiisien koosteesta Westin julkaisemiin seitsenkappaleisiin. Jos joskus Pusha T:tä pidettiin laarina tuottajien erikoisimmille biiteille, Daytona kuulostaa yllättävän tavalliselta. 21 minuuttia, ei mitään turhaa ja bonuksena vuoden keskeisin biiffi Draken kanssa. Ottakaa mallia.”
– Oskari Onninen

Kuuntele kappale: If You Know You Know.

Against All Logic
2012–2017

”Kuka olisi uskonut, että elektronimusiikin jo ikääntyvän ihmelapsen Nicolas Jaarin tähänastisen uran paras levy on kokoelma pöytälaatikkohousea, josta puuttuu paljon Jaarin muun tuotannon avantgardistisuudesta. Vuoden keskeisin house-taistelu DJ Kozea vastaan voitetaan helpommin keinoin: turvadiskoa, perinnesämplejä ja päätöskappale Rave on U:n linnunradan kokoinen melodia.”
– Oskari Onninen

Kuuntele kappale: This Old House Is All I Have.

Mitski
Be the Cowboy

”Mitski puristaa tarinansa nuoren aikuisen päiväunista ja emotionaalisista paskamyrskyistä kiehtoviksi indiehelmiksi. Hän pakottaa oikuttelevat sävellykset toimimaan dramaattisten sanoitustensa ehdoilla ja kuin ihmeen kaupalla ne pysyvät kasassa pariminuuttiset kestonsa. Be the Cowboy on kierros vuoristoradassa hattaran, hieromasauvan ja parin liehittelijän kanssa.”
– Jukka Hätinen

Kuuntele kappale: Geyser.

Janelle Monáe
Dirty Computer

”Monáen kaksi aiempaa levyä ovat olleet laadukasta r’n’b-funkkia ja aiheuttaneet Prince-vertauksia, mutta jättäneet vähän väljähtyneen jälkimaun. Sitä ei auttanut, että Monáe vaikutti jämähtäneen aiempaan mustavalkoestetiikkaansa liian moneksi vuodeksi. Dirty Computer -levyn myötä artisti tuntuu löytäneen äänensä ja tuoreen lookkinsa.”
– Anna Brotkin

Kuuntele kappale: I Like That.

Cardi B
Invasion of Privacy

”Cardi on oman elämänsä – ja myös sinun elämäsi – pomo, eikä ole täällä miellyttämässä ketään. Hänen ei tarvitse valita kumman väriset Loboutinit ostaa, hän ostaa molemmat.”
– Teemu Fiilin

Kuuntele kappale: I Like It.

Kali Uchis
Isolation

”Kali Uchis kertoo tarinoita Yhdysvalloista toisen polven maahanmuuttajan silmin, kuvaa ne Lana Del Reyn filtterin läpi ja laulaa Amy Winehousen karismalla. Moderni r&b on Isolationin kivijalka, mutta Uchis kasaa rohkeasti sen päälle kaikkea doo-wopista reggaetoniin.”
– Jukka Hätinen

Kuuntele kappale: Miami.

Robyn
Honey

”Vuosien levytystauko katkesi ‘skandipopin Lemonadeen’, albumilliseen omaehtoista musiikkia ja autofiktiota päättyneestä parisuhteesta. Kiehtovaksi Honeyn tekee Robynin kyky varustaa varsin funktionaalinen four-on-the-floor-house suurilla ja puhuttelevilla tunteilla ilman tarvetta hypistellä niitä popmusiikin kliimaksipisteitä, joista hänet parhaiten tunnetaan.”
– Jukka Hätinen

Kuuntele kappale: Honey.

Kacey Musgraves
Golden Hour

”Kauan sitä on odotettu, mutta viimein olemme saavuttaneet popissa aikakauden, jolloin everything goes. Kaikki käy – kunhan se on tarpeeksi hyvää. Kolmannella albumillaan 29-vuotias teksasilaislaulajatar on kirmannut yli kaikkien niiden aitojen, joilla yleensä pidettiin popkantrin tekijät syrjässä valtavirrasta, olivat he kuinka kaunisäänisiä ja karismaattisia hyvänsä.”
– Samuli Knuuti

Kuuntele kappale: Slow Burn.

Low
Double Negative

”Kaiken dissonanssin ja sijoiltaan olevan pulputuksen keskellä Low lohdullisesti kuitenkin luottaa vanhimpaan kikkaansa: rikkinäisen maailman ylle nousee ihmisäänten muodostama silta, jonka kautta emootiot virtaavat tälläkin rosoisen kauniilla levyllä selkeinä ja vahvoina, vaikka sanat ja merkityksetkin ajoittain murenisivat digitaaliseen puuroon.”
– Jean Ramsay

Kuuntele kappale: Dancing and Blood.

10 PARASTA KOTIMAISTA ALBUMIA

Tuomas Palonen
Tuomas Palonen

”Kuparilinna- ja Cosmobile-muusikko Tuomas Palosen sooloalbumi on kuin Love Recordsin vuosikymmeniä sitten julkaisema outolintu. Huuruisuudesta huolimatta sävellykset ovat vangitsevia ja kansallisromanttinen kuvaus kiehtovaa. Palosen mukaan levy kuulostaa ‘noin vuodelta 1975’. Minun tekisi mieli sanoa, että se kuulostaa ajattomalta.”
– Jukka Hätinen

Kuuntele kappale: Suljetuin silmin.

Paperi T
Kaikki on hyvin

”Kaikki on hyvin -albumilla järjetön kipuilu kaiken kanssa näyttäytyy huutona siitä, miten tyytyväisyys elämään on vain ohimenevä mielentila ja oikeastaan paikallaan polkemista, koska tyytyväisyys ylipäätään ei ole tarpeeksi. Kipuilu joko puhuttelee tai sitten ei.”
– Markus Hilden

Kuuntele kappale: Paniikki.

Jaakko Eino Kalevi
Out of Touch

”Jaakko Eino Kalevin musiikista ei ole koskaan kuulunut puristaminen, Out of Touchilla vielä vähemmän. Albumi on kuin tehty nojatuoleja varten. Se on Steely Dania, joka tekee virheitä sekä elämässä että musiikissa ja onnistuu viihtymään halvemmalla kuin imemällä kokaiinia luksusjahdin kajuutassa.”
– Oskari Onninen

Kuuntele kappale: This World.

Litku Klemetti
Taika tapahtuu

”Unenomaista kevytprogea, joka keskittyy tyylilajilleen ominaisten fantasiakuvaelmien sijaan henkilökohtaisiin kuvaelmiin, joissa baarireissukin kuulostaa sotaretkeltä. Sarjakuvamainen levy tuo mieleen sen 1970-luvun, jolloin iskelmätähdetkin esiintyivät progebändien kanssa.”
– Mikael Mattila

Kuuntele kappale: Tule rakkauteen.

Pää kii
Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan

”Pää kii liikkuu osaamisalueellaan ja tekee sen julmetun hyvin. Hypeä voi olla vaikea rakentaa uudelleen, mutta ennustan tälle levylle samanlaista kuuntelukestävyyttä kuin debyytille, joka pyöri kuukausia minunkin voimasoitossani.”
– Niko Peltonen

Kuuntele kappale: Sä veit mun levyt kirpparille.

DJ Ibusal
Yksin kotona 17

”Vaikka Yksin kotona 17 ei ole varsinainen mestariteos, se on ilman muuta tärkeä dokumentti yhden sukupolven elämänkokemuksesta – sellainen klassinen pieni suuri levy.”
– Niko Peltonen

Kuuntele kappale: Anna mun olla rauhas.

Vesta
Lohtulauseita

”Samalla kun suomen kieli rapistuu ympärillä, Vesta briljeeraa värikkäillä sanavalinnoilla ja huolellisesti kirjoitetuilla tarinoilla. Sillä tarinoita ne nimenomaan ovat – taiten rakennettuja pieniä runoja, joihin kuulijan on helppo sijoittaa itsensä. Vaikka mediassa taivastellaan Vestan lyriikoiden henkilökohtaisuutta, niiden vetovoima piilee siinä, että kertoja voisi itse asiassa olla kuka hyvänsä.”
– Susanne Salmi

Kuuntele kappale: Fakin Rockstarr.

Vuoret
Portti

”Ehkä kerrankin siitä, että tekijät ovat parikymppisten tulokkaiden sijaan aikamiehiä, on hyötyä. Vaikutteet ovat saaneet jalostua rauhassa, jolloin taiteellisissa ratkaisuissa on hätiköimätöntä viisautta.”
– Mikael Mattila

Kuuntele kappale: Mennään rannalle.

Jukka Nousiainen
Ei enää kylmää eikä pimeää

”Kotimaisen lauluntekijämusiikin pelastajan kolmosalbumi on itsevarma mutta pakoton kokoelma lauluja, joka tasalaatuisuudellaan tuo mieleen Eppu Normaalin kultakauden klassikot. Se on pisteliäästi ajassaan kiinni olevaa antimodernia musiikkia, ja täten Nousiaisen vahvin teos tähän mennessä.”
– Mikael Mattila

Kuuntele kappale: Suuret unelmat.

Ruusut
Ruusut

”Ruusujen musiikki tuntuu olevan tarkoituksellinen antiteesi kotimaiselle elektroniselle popille maksimalismissaan, jota meillä ei juuri ole harjoitettu. Kentällä on perinteisesti turvauduttu skandinaaviseen niukkuuteen ja pitäydytty suoralinjaisesti romanttiseen syntikkapoppiin nojaavassa jatkumossa. Tyylikkäästi istuva säästeliäisyys on ollut hyve. Siihen verrattuna Ruusut on kaikkialle levällään oleva anomalia.”
–Joni Kling

Kuuntele kappale: Glitchit.

Lisää luettavaa