Rumba valitsi vuoden 2021 parhaat albumit

Täältä löydät vuoden viisi parasta kotimaista ja viisi parasta ulkomaista albumia.

22.12.2021

2021 jää historian kirjoihin vuotena, jota pandemia varjosti alusta loppuun ajoittaisista valonpilkahduksista huolimatta. Se näkyy ja kuuluu väistämättä taiteessa, jota tänä aikana on tehty ja julkaistu – tai jätetty julkaisematta. Suuret suomalaiset pop-albumit loistivat poissaolollaan, mutta rap-musiikin saralla kenttä oli moniääninen ja alati uudistuva. Ulkomailla popin naispainotteinen ykkösketju rikkoi sekä striimi- että vinyylinmyyntiennätyksiä. Mitä vuodesta jäi käteen, mitkä albumit tullaan muistamaan? Rumban kriitikot ja avustajat ovat puhuneet: tässä ovat vuoden viisi parasta kotimaista ja viisi parasta ulkomaista albumia. Listat eivät ole paremmuusjärjestyksessä.
.

Vuoden 2021 parhaat kotimaiset albumit

.

.
Adikia
Äiti

Adikia julkaisi poikkeuksellisen kypsän ja varmaotteisen debyyttialbumin. Kalifornia-Keken ja Rosewoodin tuotanto erottuu edukseen ja korostaa Adikian vahvuuksia eli herkkyyttä ja avoimuutta rohkean teeman äärellä.
.

.
Richard Dawson & Circle
Henki

Porin kulttibändi palasi uransa pisimmältä levytystauolta yhdistämällä eksentriset luomisvoimansa brittiläisen outoilufolkin ylistetyn tarinankertojan Richard Dawsonin kanssa. Pinnallisella tasolla Henki kertoo kasveista, mutta oikeasti elämästä, kuolemasta, inhimillisyydestä ja kohtalosta.
.

.
Eevil Stöö
Marsipan Wave

Eevil Stöö on useamman kerran osunut oikeaan ennustuksissaan kotimaisen räpin seuraavista trendeistä. Tällä kertaa Stöön tuntosarvet osoittivat ajattomien soul-sämplejen ja Griselda-menon suuntaan, ja kävi vuonna 2022 miten tahansa, Marsipan Wave osui hermoon. Katakombin studion uumenissa riimivihkon sivuillekin on puserrettu timanttisimmat iskulinjat aikoihin.
.

.
Kube
Gasoo ei breikkei

Kube on suomiräpin artesaani, joka ei suvereenista taitotasostaan huolimatta ole saanut osakseen samanlaista haippia kuin oikealta ja vasemmalta ohi kiitävät tähdenlennot. Duunarimentaliteetti kantaa lopulta hedelmää myös ”virallisen” validoinnin saralla, esimerkiksi kolmen Emma-ehdokkuuden muodossa. Gasoo ei breikkei on vuoden tasalaatuisin ja tiukin rap-albumi, joka seisoo ylpeästi jykevän perustuksen päällä.
.

.
Melo
Glitter

Melo on onnistunut siinä missä harva ”uuden aallon” räppäri: tuotteliaisuudesta huolimatta taso on korkea, ja vieläpä nousujohteinen. Glitterin teksteissä kipuillaan suosion kanssa Melon pettämätöntä melodiantajua hyväksikäyttäen. Trap on paisumassa hyperpopiksi melankoliaa unohtamatta.
.

Vuoden 2021 parhaat ulkomaiset albumit

.

.
Billie Eilish
Happier than Ever

Billie Eilish putsasi pöydän teinipoppariuden taakasta vain huomatakseen olevansa yksinäinen. Kypsempi versio Billie Eilishistä on itsevarmempaa, kevyempää ja melodisempaa kuin aiemmin kuultu, mutta seikkailullisuutta hän ei ole hylännyt. Hän on popmusiikin suunnannäyttäjä myös vuonna 2021.
.

.
Dean Blunt
Black Metal 2

Black Metal 2 on outsider folkia ja outlaw americanaa hiphop-sukupolvelle. Dean Bluntin lakoniset tarinat ovat yksityiskohtaisia kuvailuja, mutta kertoja epäluotettava, jopa trollaava. Vuoden 2014 Black Metal -albumin jatko-osa on vain hieman yli 20 minuuttia pitkä, mutta hypnotisoi, haastaa ja kiehtoo loputtomasti.
.

.
Halsey
If I Can’t Have Love, I Want Power

Neljännellä albumillaan Halsey kipuilee julkisuuden varjopuolten, äitiyden odotusten, miehisen katseen ja huijarisyndrooman ristivedossa. Levy esittelee onnistuneesti soundtrackien saralla kunnostautuneen ja Nine Inch Nailsissa meritoituneen Reznor–Ross-kaksikon popmusiikin valtavirtaisimpaan kärkeen.
.

.
Little Simz
Sometimes I Might Be Introvert

Little Simz käsittelee mutkikkaita yhteiskunnallisia ongelmia sekä nokkelasti että kypsyydellä, jollaista brittiräppäreiltä ei ole totuttu kuulemaan. Hänen ei myöskään tarvitse alleviivata ulkopuolisuuttaan ”brittiräpissä”, Sometimes I Might Be Introvert on afrodiasporinen kartta vaikutteita, jotka soivat kulttuurillisesti rikkaana ja monipuolisena.
.

.
Low
Hey What

Double Negative oli suurin piirtein kaikkien medioiden vuosilistan ykkösenä 2018, eikä Rumba ollut poikkeus. Se soi kuin rikkinäinen maailma, jonka ainoa koossa pitävä voima on inhimillisyys. Hey What jatkaa sen viitoittamalla tiellä: maailma on edelleen liekeissä, syyt ovat hieman muuttuneet. Digitaalisen rappeutumisen ja orgaanisen kauneuden dissonanssi ei ole koskaan kuulostanut näin repivältä.

Lisää luettavaa