Soittolista: Yona – Ei helppoa reseptiä

Soitimme maaliskuussa Ghetto-singlen julkaisseelle ja Yona:7-levyään valmistelevalle YONALLE muun muassa feminististä r&b:tä, poliittista jazzia ja iskelmäpoppia. Hän varoitteli, ettei uskalla nykyään sanoa ”mitään mistään”, mutta kertoi silti kantansa esimerkiksi feminismistä, Spotify-popista ja tangokuninkaallisten kohtelusta.

Eerika Leinonen

Stig Dogg
Don Diba

Yona: ”Stig Dogg on trendin aallonharjalla, koska tipattomuus on nyt muotia.”

Kimmo Vanhatalo: ”On jotenkin tosi suomalaista tehdä biisi siitä, kuinka ankeaa on, kun ei voi juoda.”

Y: ”Olen vähän tylsä, mutta vaikka kyseessä olisikin bilebiisi, kaipaan, että siinä olisi joku tunteisiin vetoava juttu. Pidin tästä, mutta se ei koskettanut minua. Olen kova bilettäjä, mutta tykkään enemmän kotibileistä, joissa voi myös keskustella ihmisten kanssa. En ole koskaan ollut hirveän hyvä siinä, että vaan kreisibailataan ihan hulluna ja musa on täysillä. Sikäli olen aina ollut vähän mummo!”

KV: ”Olit itse jonkin aikaa sitten vuoden tipattomalla. Minkälaista se oli?”

Y: ”Se oli tosi jees. Siitä on jo pari vuotta, mutta olen jatkanut sen jälkeen enemmän ja vähemmän samalla linjalla. Mieleni on niin reaktiivinen, että se ei tarvitse hirveästi päihteitä ollakseen aivan sekaisin. Tsemppiä vain Stig Doggille tipattomuuteen! Suosittelen jotain uutta harrastusta biletyksen tilalle. Itse aloitin tanssiharrastuksen, kun baarissa oli selvinpäin niin tylsää.”

KV: ”Kuinka konservatiivista lavatanssikulttuuri on verrattuna vaikkapa räppikuvioihin?”

Y: ”En sanoisi sitä konservatiiviseksi, mutta kyllä maalla asuu vähän erilaisia ihmisiä kuin kaupungissa. Itse samastun kaikenlaisiin ihmisiin, genreihin ja musiikkiin. Saan ihan himmeät kicksit vaikka jostain juntti-iskelmästä!”

KV: ”Tämä kappale julkaistiin ’soittolistalla’ levyn sijaan. Mitä mieltä olet Spotify-popista ja -soittolistoista?

Y: ”Minua häiritsee se, että nykyään Spotify-menestyksellä on niin suuri merkitys. Se ei kuitenkaan anna läheskään koko kuvaa artistin suosiosta. Käsittääkseni Spotifyn isoin käyttäjäkunta on aika nuorta. 13–15-vuotias ei välttämättä vaadi musiikilta mitään kauhean syvällistä. Vielä kaksikymppisenäkin halutaan enemmän bilettää. Levy-yhtiöt, radio ja media kuitenkin kohtelevat sen mukaisesti, miten siellä pärjää.”

Janelle Monáe
I Like That

Y: ”Tämä on ihana biisi. Onko Janelle Monáesta tullut mainstreamia? Ennen hänet piti vain jotenkin tietää.”

KV: ”Ehkä musiikkimaailma on pyörähtänyt Monáelle otolliseen asentoon. Hän on hahmona mielenkiintoinen. Naisartisteja ei olla haluttu kovin usein nähdä tällaisessa Prince-tyylisen tuhattaiturin roolissa.”

Y: ”Nimenomaan ei olla haluttu nähdä. Kyllä aikaisemminkin on ollut naisartisteja, jotka ovat tehneet musiikkia yhtä monipuolisesti. Voi ei, emme kai me ala puhua #metoosta?”

KV: ”Voit puhua vapaasti, jos haluat!”

Y: ”Minulle se kampanja oli vähän raskas, vaikka tiesin, että se oli myös hyvä juttu. Ylipäänsä sana feminismi aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Totta kai olen feministi ja kannatan tasa-arvoa, mutta oma feminismini ei ole välttämättä samanlaista kuin jonkun muun. Olen kuitenkin iloinen monesta asiasta, jonka #metoo on saanut aikaan. Naismuusikkona olen kokenut, että minun pitää tehdä kaksin verroin töitä, jotta minut otetaan huomioon myös lahjakkaana muusikkona ja asiantuntevana ihmisenä. Koen, että myös media on tehnyt minusta välillä ihan tahallaan tyhmemmän kuin olen.”

”Rap-levyni Janon tekeminen oli minulle todella tärkeää. Kun aloin treenata räppiä joskus 18-vuotiaana ja räppäsin bileissä, nimeltä mainitsemattomat edelleenkin tunnetut miesräppärit sanoivat minulle, että: ’Älä räppää, laula vain.’ Janoa tehdessäni olin, että: ’Saatana, minä teen tämän, koska haluan.’ Se oli minulle iso rohkeuden teko.”

Kamasi Washington
Fists of Fury

Y: ”Kappaleen alusta tuli mieleen Ennio Morricone. Tämä kuulostaa niin 1970-luvulta. Ihanaa musiikkia!”

KV: ”Käsittääkseni omat musiikkihommasi ovat lähteneet jazzkuvioista.”

Y: ”Kyllä! Rakastuin 16-vuotiaana jazziin. Ostin Nina Simonen levyn jostain alelaarista. Se tuntui täydelliseltä musiikilta. Menin musiikkilukioon ja pääsin jazzbigbandin solistiksi. Jätin lopulta lukion kesken ja muutin Jyväskylään, koska siellä oli hyvää jazzia. Jazz imaisi minut täysin mukaansa!”

KV: ”Onko ’elokuvallisuus’ sinulle musiikissa tärkeää?”

Y: ”On. Tykkään mennä musiikin kanssa sfääreihin ja pois tästä ulottuvuudesta. Siksi en ole kiinnostunut arkisista aiheista. Musiikki on paras huume. Aika edullisesti pääsee samoihin tiloihin kuin vetämällä lsd-lapun!”

KV: ”Mitä mieltä olet poliittisista kannanotoista musiikissa?”

Y: ”Eettiset kysymykset ja arvokeskeinen keskustelu kiinnostavat minua. Olen mielestäni aina omalla musiikillani ja olemisellani viestinyt niitä arvoja, joita minulla on.”

KV: ”Tuntuu, että nykyään artistit ottavat yhä enemmän kantaa, etenkin Trumpin ja Brexitin myötä. Suomessa se on harvinaisempaa.”

Y: ”Täällä on niin pullamössömeininki nykyään. Oman urani alussa kantaa otettiin vielä paljon enemmän. Artistit osallistuivat mielenosoituksiin ja sanoivat mielipiteitään asioista. Toisaalta siihenkin alkoi puutua, kun koko ajan kysyttiin mielipidettä johonkin. Argh, olen muusikko, en mikään poliitikko. Meininki on aika munatonta, mutta en ole itse yhtään parempi. En uskalla sanoa mielipidettäni mistään, koska pelkään, että tykkäykset vähenevät, byhyy.”

Muuan mies feat. Asa
Pyhä Yrjö

Y: ”Olen fiitannut Muuan miehen levyllä ja Asa-fani olen ollut pitkään. Asalta odottaisin kuitenkin uudistumista. Nyt uskallan sen tässä sanoa. Toivoisin, että hän keksisi musiikillisesti jonkin uuden kulman. Uskon, että hän voisi löytää vielä uutta yleisöä. Lyyrikkona Asa on tietysti mahtava.”

KV: ”Uusia kulmia voi olla vaikea löytää, kun on tehnyt musiikkia niin kauan kuin vaikkapa Asa.”

Y: ”Se on tosi vaikeaa. Itse olen nyt vähän yrittänyt sitä. Olen ensimmäistä kertaa suostunut menemään isolle levy-yhtiölle. Minulla on a&r:nä Pyhimys, ja koko tuotantokuvio on muuttunut. Silti huomaan, että haluan koko ajan mennä vanhaan suuntaan. Musiikin voi tuoda tähän päivään pienillä elementeillä. Muutoksen ei tarvitse olla niin radikaali.”

”Artistina pelkään tosi paljon, että tuotan pettymyksen vanhalle yleisölle. Uudistuminen on monisyinen ja vaikea homma. Itse olen ratkaissut sen niin, että olen yrittänyt tehdä ylipäänsä erilaisia biisejä.”

KV: ”Nykyään artistit ja bändit tekevät paljon nostalgiakiertueita, joilla soitetaan vanhoja levyjä kokonaisuudessaan. Voisitko itse kuvitella tekeväsi sellaisen kiertueen?”

Y: ”Miksei, se olisi upeaa! Mutta en haluaisi tehdä vanhaa levyäni uudelleen. Se on haastavaa artistille, kun fanit tulevat sanomaan, että: ’Se ensimmäinen levysi on niin hyvä! Mikset tee sellaista?’. Ei siinä olisi mitään järkeä. Olen yhä se sama Yona, joka teki Pilvet liikkuu, minä en -levyn (2010). Ei se katoa mihinkään, jos teen jotain vähän erilaista.”

KV: ”Tuntuu siltä, että ihmiset itse haluaisivat palata siihen aikaan ja sellaisiksi ihmisiksi, joita he silloin olivat, kun se vanha rakas levy ilmestyi.”

Y: ”Arvostan kauheasti sitä, jos joku jaksaa pysyä mukanani myös sellaisten vaiheiden läpi, joista ei niin tykkää. Itse pidän artisteista, jotka muuttuvat. Se on kaksinaismoralistista, että fanitetaan jotain artistia henkeen ja vereen ja sitten, kun saadaan kuulla, että hän on käyttänyt huumeita, se muuttaa kaiken. Eihän se muuta sitä musiikkia yhtään miksikään, eikä sitä, että se ihminen on ollut liikuttunut sen artistin keikalla.”

Liima
Jonathan, I Can’t Tell You

Y: ”Tämä oli kaikista kuuntelemistamme biiseistä modernein. Siinä ei kuitenkaan oltu menetetty lämmintä ja orgaanista otetta. Kappale on moderni, mutta ei hajuton ja mauton. Liiman Tatu Rönkkö soittaa uuden levyni melkein jokaisella kappaleella. Hän soitti yhtyeessäni myös kolmella ensimmäisellä levylläni.”

KV: ”Minkälaista hänen kanssaan työskentely on ollut?”

Y: ”Tatun kanssa on aina kivaa. Kaikki soittajani ovat yltiöpäisen lahjakkaita. Tatu on aina ollut sellainen, että häneen eivät päde samat säännöt kuin muihin. Hänellä on aina bileet käynnissä, ikään kuin hän olisi koko ajan jossain musiikkivideossa. Tatu saattaa olla vaikka tosi myöhässä, mutta kun hän rupeaa soittamaan, hän rakastaa sitä täysillä. Soittajieni takia pidän itseäni Suomen onnekkaimpana artistina. Minulla on paras bändi ja parhaat soittajat.”

KV: ”Miten alun perin kokosit Liikkuvat pilvet -yhtyeesi?”

Y: ”Kalevi Louhivuori, joka teki ensimmäisen levyni sovitukset ja oli entinen aviomieheni jo siinä vaiheessa, kasasi alkuperäisen yhtyeen. Halusin siihen kivoja tyyppejä ja jazzpohjaisia soittajia. Minulle oli myös tärkeää, että soittajani olivat lempeitä, koska olen todella herkkä. Ja käsittääkseni myös välillä vähän hankala! Heillä pitää riittää empatiaa ja ymmärrystä. Välillä on riittänyt, välillä ovet ovat paukkuneet.”

”Välillä minua on harmittanut, että bändini ei ole saanut tarpeeksi kunniaa. Olemme tehneet tämän jutun yhdessä ja kokeneet, että se on meidän musiikkiamme. Sitoudun muusikoihini niin vahvasti, että se on melkein kuin avioliitto.”

KV: ”Kuka tuottaa tulevan Yona:7-levysi?”

Y: ”Olen itse levyn vastaava tuottaja. Minulla on eri biiseissä eri tuottajavieraita. Joku on tehnyt johonkin biisiin vain yhden jutun, esimerkiksi riffin tai hookin. Sitten olen tehnyt sitä seuraavan tuottajan kanssa eteenpäin. Lopulta olemme tehneet bändin kanssa kappaleen lopullisen version.”

Erika Vikman
Jos osaisin sanoa ei

Y: ”Erika on ystäväni, ja minua alkaa melkein vituttaa, että hänelle on tehty tällainen kappale. Yleisöä ei pidä aliarvioida, vaikka tehdään ihan iskelmäpophuttua. Ihmiset kaipaavat artistia, johon he voivat samastua, ja jolla on joku tarina. Minua harmittaa, että tangokuninkaallisissa ei nähdä mitään arvoa. Se homma on ihan levällään. Näen itse Erikan tosi syvänä hahmona. Tosi paljon kiinnostavampana kuin tämä biisi.”

KV: ”Tämä oli aika halvan kuuloinen, etenkin ideatasolla.”

Y: ”Erikalla on selkeästi iskelmällinen tapa laulaa. Hänellä on iso ja tumma ääni. Sitä kannattaisi hyödyntää. Olemme nähneet Erikasta jo tämän puolen, joka on hupsu, tykkää pitää hauskaa ja pukeutuu seksikkäästi. Haluaisin kuulla häneltä vaihteeksi koskettavan, ison balladin.”

”Iskelmä- ja tanssilavayleisö on suuri. Levy-yhtiöt eivät kuitenkaan julkaise musiikkia, jota se yleisö haluaisi kuunnella, vaan antavat sen potentiaalin kuihtua pois. Se lähti jotenkin väärille urille 1990-luvulla. Iskelmää ei enää tehty yleisöä arvostaen, vaan markan tuotannoilla. Olen yrittänyt ottaa Sonyyn yhteyttä ja kertoa, että minulla olisi tähän paljon näkemyksiä. Väitän, että jos olisin mies, minut olisi jo otettu sinne kertomaan niitä.”

KV: ”Miten omat fanisi ottivat vastaan sen, kun osallistuit Tangomarkkinoiden laulukilpailuun ja teit tangolevyn Tango à la Yona (2014)?”

Y: ”Suuri osa oli hämmentyneitä. Tajusin itsekin, että tavallaan ammuin itseäni jalkaan. Päätin kuitenkin, että teen sen välittämättä seurauksista. Ajattelin, että luotan siihen, että kyllä ihmisille joskus kirkastuu se, mitä tarkoitin.”

”Minua ei juurikaan kannustettu kisassa. Kun minulla meni hyvin ja Hesari kirjoitti ylistävän arvion esiintymisestäni, ääni kellossa muuttui. Viimeistään silloin, kun tein raplevyn, ihmiset alkoivat ymmärtää, että koko pointtini on sanoa, että voit olla ihan mitä vain.”

”Eniten minua turhauttaa, että ihmiset eivät ymmärrä minua, koska en tarjoa mitään helppoa reseptiä. Se voi olla ihmisten mielestä ärsyttävää. Miksi tuo ei voi vain olla normaali? Monipuolisuus tuntuu olevan monille jopa ahdistava ajatus.”