Tiisu kysyy nyt aikamme polttavan yhteiskunnallisen kysymyksen: Kuka sillä aasilla ratsastaa?

26.02.2016

Viime vuoden vakuuttavin rock-tulokas Tiisu valmistautuu jo toisen albuminsa julkaisuun, ja tänään levyltä on julkaistu tuore single ja musiikkivideo.

Kappale kantaa nimeä Kuka sillä aasilla ratsastaa, ja se kertoo solisti Henrik Illikaisen mukaan kelkasta pudonneista ihmisistä. Mikäli kappaleen taustat kiinnostavat, kannattaa lukaista videon alta Illikaisen pitkä kertomus biisin synnystä.

Viime vuotisen Elämän koulu -albumin seuraaja julkaistaan syksyllä. Sitä ennen Tiisu saattaa pokata Vuoden tulokas -palkinnon 11. maaliskuuta järjestettävässä Emma Gaalassa.

YouTube video

Tässä Henrik Illikaisen kertomus kappaleen synnystä:

Mulla oli vuosi sitten suuri romanssi, sellaista nuorta lempeä. Tyttöni asui eräässä hassussa kaupungissa, jossa sitten vietin viime talven. Sen paikan tärkein työllistäjä oli irtisanonut vähän aikaa aiemmin lähes kaikki työntekijänsä ja oli jotenkin hullua, miten työttömyydestä ynnä muusta johtuva alakuloisuus näkyi käsinkosketeltavana kaikkialla.

Nuoret, joiden monien vanhemmat olivat alkoholisoitunteita tai muuten vain poissa kuvioista, valittelivat kuinka kuollut paikka se on ja miettivät jatkuvasti kuinka sieltä pääsisi pois. Entisistä koulukiusatuista oli tullut kovistelevia huumediilereitä, joilta entiset koulukiusaajat ostivat väriä elämäänsä. Baarien nurkkapöydissä nuokkui ties minkämoisia hahmoja, jotka huutelivat elämälle irvailevia onelinereitaan.

Tämä kaikki kuulostaa kirjoitettuna kovin liioitellulta rappioromantiikalta, mutta siltä se kaikki näytti, ja siitä oli tehtävä biisi. Tämä biisi tuo valitettavasti esille vain paikan toivottomia puolia. Se ei suinkaan ole koko totuus. Yhtälailla kaupunki ja ihmiset olivat täynnä kauneutta.

Ne hetket, kun hengailimme erään häädön saaneen tuttavan huonekaluttomassa kämpässä ja istuimme aamuun asti juttelemassa, olivat jotain aivan hullun kaunista. Ei siellä ollut muuta tekemistä. Höpöttää, härnätä, vitsailla, ihmetellä ja olla. Kullakin oli omat ongelmansa, mutta samaan aikaa kukin kukoisti jotenkin.

Yksi nurkassa istuva teki vapaa-aikanaan konemusaa, toinen oli taas suosittu pelistreemaaja. Yhtäkkiä joku saattoi alkaa höpöttää tähtitieteestä tietäen aivan uskomattomia faktoja kosmoksesta. Ja heistä moni oli joko työtön, lopettanut koulun kesken, entinen tai nykyinen alkoholisti. Tippunut joidenkin määritelmien mukaan siitä kuuluisasta kelkasta. Kullakin oli omat ongelmansa, mutta samaan aikaa kaikki kukoistivat jotenkin.

Tämä laulu kertoo juuri heistä, kelkasta pudonneista ihmisistä.

Olen miettinyt paljon kuka sen kelkan määrittelee ja onko se kelkka edes relevantti asia. Yhteiskunta vaatii ihmisiltä kauhean paljon, mutta vielä kauheammin me ihmiset vaadimme itseltämme ja toisiltamme. Ja se on sääli, kuinka kelkasta tippumista pidetään niin lopullisena asiana. Ei se ole välttämättä sitä. Aina on mahdollisuuksia selvitä jollain tavalla. Tai sanotaanko niin, että täällä on helvetin vaikea kuolla nälkään. Se on ihanan lohdullinen fakta!

Muutama sananen vielä musiikista. Kappale syntyi iPhonen garagebandillä, kun hiplailin kännykkää peiton alla yökyläilessäni sukulaisten luona. Ei ollut kuulokkeita, ja nolotti, että ne herää mun näpräämiseen. Syntyi kitarariffi, jonka päälle aloin kuulla heti sanat: ”Kuka sillä aasilla ratsastaa?”.

Vaikka aasiratsastajaksi on tarjolla monenmoista kandidaattia kuten Jeesusta, Sarasvuota, Dr. Philiä, tiedemiehiä ja politikkoja niin tuntuu, ettei kukaan nyt tiedä kuka asioita pyörittää tai keneen turvautua ja luottaa. Ja sitä tietoa maailma tuntuu janoavan enemmän kuin todella pitkään aikaan.

Helsingissä 17. helmikuuta 2016,

Henrik Illikainen

Lisää luettavaa