Bathory julkaisi Hammerheart-albuminsa 16. huhtikuuta 1990 eli päivälleen 30 vuotta sitten. Edellislevyllä välähdellyt eeppisyys, jylhä tunnelmointi ja viikinkitematiikka kasvoivat Hammerheartilla täyteen potentiaaliinsa. Albumia pidetään kokonaisen genren synnyttäneenä klassikkona, ja Zeus Mattila sai vainun siitä jo tuoreeltaan Rumban numerossa 13/90. Edellä mainitussa lehdessä julkaistu arvio alla.
Bathory
Hammerheart
Noise
Ruotsalainen Bathory, joka aloitti eläimellisen thrashin vääntäjänä, on viidennellä albumillaan edennyt jonkinlaiseen heavy-sinfoniaan. Bändin kaikki kaikessa on laulusolisti/kitaristi/tuottaja/sanoittaja/säveltäjä Quorthon, jonka suuri ihanne on Richard Wagner, mikä selittänee kehityksen.
Musiikki on nauhoitettu niin, ettei mitään yksittäistä soitinta pysty erottamaan (rumpuja lukuun ottamatta). Wagnerin lisäksi Hammerheartista tulee mieleen Manowar, mutta siinä missä Manowarin lähtökohtana on perinteinen heavy, niin Bathorylla kuuluu thrash-tausta. Yhtään nopeaa biisiä ei albumilla kuitenkaan ole, kappaleet jyräävät höyryjyrän hitaudella ja vastustamattomalla voimalla.
Pitkistä biiseistä nimeän Shores in Flamesin ja Baptised in Fire and Icen klassikoiksi. Suurin osa muustakin materiaalista toimii kiitettävästi, vaikkakin loppua kohden ote hieman herpaantuu. Joka tapauksessa albumi on yksi vuoden parhaista. Saadaksesi yli 50-minuuttisesta kakusta kaiken irti, pitää volyymin olla kohdalla 11, tai sitten sinun täytyy hankkia cd-soitin.
Zeus Mattila
