Debyytti-ep:nsä Alku kesäkuussa 2020 julkaisseelta laulaja-räppäri Ainalta ilmestyi tammikuun lopussa pitkästä aikaa soolosingle. 27.1. ilmestynyt kappale on nimeltään Käärme, ja sen on tuottanut Ainan kanssa Ville-Pekka Vaaralahti Xmiehen avustuksella. Olennaisina elementteinä kappaleessa kuullaan myös Ukko Heinosen soittamana saksofonia, ja Carlos Broncon kitarointia.
Ainaa on hänen debyyttijulkaisunsa jälkeen kuultu muun muassa Haamun, Rekamin ja Kalle Kinoksen musiikissa, kun taas hänen edellinen soolokappaleensa oli marraskuussa 2021 julkaistu Muistaisinpa. Alku-ep:n ja Muistaisinpa-kappaleen välissä Aina on ehtinyt vaihtaa levy-yhtiötä Överdogilta Xmiehen luotsaamalle Blammolle. Aina tunnetaan myös muun muassa Toistuvat Yllätykset -kokoonpanosta.
”Ainan musa on modernin r&b:n ja pop-tuotannon, taidokkaan rapin ja maailmalta tulevien rytmien fuusiota suomen kielellä”, Aina kiteytti musiikkinsa Rumban haastattelussa Muistaisinpa-singlen julkaisun aikoihin.
Siinä missä Muistaisinpa oli virkeän kepeää leikittelyä Ainan moneen taipuvalla äänellä, Käärme on massiivinen askel kohti täysin uutta aikakautta – kaikesta päätellen niin Ainan artistiuralla kuin elämässäkin. Ainan ääni tulee aiempaa matalammalta ja syvemmältä, upeasti kerrostetut stemmat soivat uljaammin, ja sanoituksista puuttuu pieninkin epäröinti. Kappaleessa käärme on luonut nahkansa sellaiseksi versioksi itsestään, joka tuntee oman arvonsa, ja joka johdonmukaisesti raivaa ympäriltään turhan rojun ennen kuin se painaa liikaa alas.
Mitä luultavimmin kappaleen aktiivisen ja omannäköisen elämän elämiseen kannustava viesti on usealle samaistumisen arvoinen. Korona-pandemian mukanaan tuomat lieveilmiöt, kuten eristäytyneisyys ja pysähtyneisyys vahingoittivat ihmiskuntaa tavoilla, joita yrittänemme korjata vielä vuosikausien ajan. Samaan aikaan kuitenkin tavanomaisen kiireisen arjen katoaminen jätti jälkeensä tyhjyyden, jonka keskellä yksi jos toinenkin havahtui tarkastelemaan elämänsä ulkoisten rakennuspalikoiden sijaan sisäisiä blokkejaan. Ja jos ei puhuta sukupolvista, jotka ovat ehtineet todistaa sota-aikoja omin silmin, monelle nuoremmalle pandemia toi sairauden ja kuoleman lähelle ennenkuulumattomalla tavalla.
Vaikka juuri tästä ilmiöstä ei Ainan kappaleessa suoraan olisikaan kyse, kristallisoituvat biisin johtaviksi teemoiksi juurikin elämän ainutlaatuisuus (jonka oivaltaminen vaatii sytykkeekseen kuoleman tiedostamisen) ja omaan toimijuuteensa herääminen. On helpompaa odotella pelastajaa samalla kun harhauttaa itseään kaikenlaisella oheistoiminnalla, kuin todella kantaa vastuu omasta onnestaan.
Kappaleessa mainitaan oman elämän muovaamisen kontekstissa traumatyöskentely ja menneisyydestä irtaantuminen, mikä voisi huolimattomasti käsiteltynä kääntyä syyllistäväksi, ”oma vika jos et osaa korjata traumojasi ja olla onnellinen” -tyyppiseksi asetelmaksi. Näin ei kuitenkaan Ainan sanoittamana käy, vaan aiheen käsittely kallistuu lempeällä mutta sisukkaalla tavalla rohkaisevan puolelle. Vahingollisten kokemusten uhriksi voi loksahtaa huomaamattaan ja ikään kuin tarkoituksellisesti elää menneisyyttään todeksi uudestaan ja uudestaan, ja juuri tästä Aina pyrkii ravistautumaan irti. Tällä kertaa elämä alkaa virrata selviytymisen sijaan elettynä, koettuna ja kokonaisena.
Kappaleen merkityksellinen sisältö voisi kädenlämpöisesti toteutettuna jäädä puolitiehen, mutta Käärme on siitä syystä niin hätkähdyttävä, että sen kaikki elementit tukevat sen spesiaalia olemusta. ”Tästä laulusta tuli synkempi ku suunnittelin, mut kai siellä päässä nääkin asiat sit kummitteli”, Aina räppää ja tulee samalla paljastaneeksi kappaleen salaisuuden: et voi muuttua, jollet valjasta myös kaikkein epämiellyttävimpien tunteiden energiaa omaksi voimaksesi. Ilon ja mielihyvän kaltaiset seikat voivat inspiroida muutokseen, mutta muutoksen toteuttaminen vaatii kaiken valaisemista, myös raivon ja surun ja yksinäisyyden kaltaisten asioiden, jotka meidät on kollektiivisesti opetettu painamaan piiloon.
Käärme-biisissä varjon syleileminen kuuluu Ainan voimakkaissa räpeissä, kylmät väreet nostattavassa suuren luokan kertosäkeessä, ja kappaleen kohti päätöstään saattelevassa ja vapautuneesti leijuvassa saksofoni-soolossa. Biitti mukailee biisin nimeä väijymällä säkeistöjen aikana ovelasti matalissa vesissä, hyökätäkseen sitten kertosäkeen myötä esiin leiskuvana ja vangitsevana.
Aina esiintyy Matriarkaatti Open Mic -tapahtumassa Helsingissä Tiivistämöllä torstaina 23.2. yhdessä Slyrre Äs:n ja Forresterin kanssa.