Kultalevyrajan nanosekunnissa ylittänyt metallihirmu Children of Bodom on suosionsa huipulla. Blooddrunk-albumilla (2008) vauhtiin päässyt Amerikan-valloitus näyttäisi jatkuvan uudella Relentless Reckless Forever -levyllä, mutta sitä varten täytyy pystyä soittamaan lukemattomia timanttisia keikkoja. Miten tämä käy yksiin bändin viinanhuuruisen rillumarei-asenteen kanssa?
Teksti: Jaakko Kilpeläinen, kuva: Spinefarm
Alkoholin käyttötaipumukset ovat alusta asti määritelleet Children of Bodomin henkilökemioita ja -valintoja. Dvd-dokumentti Chaos Ridden Years (2006) paljastaa, että kun Alexi Laiho näki Janne Wirmanin kännissä bändin alkuaikoina, hän näki Wirmanissa Bodomin tulevan kosketinsoittajan. Dokumentti kertoo senkin, miksi Roope Latvalan kakkoskitaristin pesti vakinaistettiin: mies osaa sekä soittaa että ryypätä.
Iso osa dokumentista kuvaa ryypiskelyn riemuja tien päällä, ja monet yhtyeen lehtihaastattelut rakentuvat viinanhuuruisten kiertueanekdoottien varaan. Tarkoituksellista imagotyötä tai ei, Bodomin poikien esitteleminen rellestävinä velikultina luo yleisön silmissä kepeän vastapaineen synkälle ja vihaiselle musiikille. Vaikka työt tehdään otsa kurtussa, täydellisyyttä hipoen, elämänasenne on huoleton.
”Emme ole koskaan vetäneet mitään roolia”, Wirman kertoo. ”Meininki on ollut päätöntä sekoilua. Kun pari vuotta sitten kiersimme Euroopan isoilla festareilla, meillä oli isoin viinaraideri. Muut bändit ihmettelivät, että me vielä joimme koko raiderin yhdessä illassa!”
Raskas työ vaatii raskaat huvit. Alkoholi on työikäisten suomalaisten yleisin kuolinsyy. Se on solumyrkky, jonka runsas ja pitkäaikainen käyttö aiheuttaa muun muassa sisäelinvaurioita, henkistä taantumista, hermosto- ja lihassairauksia sekä voimakasta riippuvuutta.
Haastattelypöydäm ääressä istuvat Wirman sekä basisti Henri Seppälä ovat kuitenkin salskeita ja skarppeja miehiä, toisin kuin monet puoli elämäänsä ryypänneet kolmekymppiset, joita näkee vaikkapa Helsingin Kalliossa. Metallivirtuoosin työ vaatii hyvää kuntoa, kovaa treeniä ja sormien hienomotoriikkaa.
Wirman valottaa yhtyeen arvomaailmaa kertomalla Bodomin paitamyyjästä, joka on monikymmenvuotisella urallaan kiertänyt maailmaa muun muassa edesmenneen yhdysvaltalaisen The Replacementsin kanssa.
”Se bändihän oli tunnettu siitä, että ne olivat pitkin päivää sekaisin eikä koskaan arvannut, mitä lavalla tapahtuu. Paitamyyjämme totesi viime rundilla, että ’te dokaatte vielä vitusti enemmän kuin Replacements, mutta ette koskaan ennen keikkaa.’”
”Tämä on ehkä ensimmäinen haastattelu, jossa myönnän tämän, mutta meiltäkin on mennyt keikkoja vituiksi dokaamisen takia. Niiden keikkojen määrä on todella pieni siihen nähden, kuinka paljon olemme dokanneet. Emme ole koskaan menneet kännissä lavalle, vaan dokaaminen tapahtuu keikan aikana ja sen jälkeen.”
Seppälän mielestä yksikin viinan takia ryssitty keikka on liikaa. ”Sitä ei saisi tapahtua tämmöiselle bändille, joka on tunnettu hyvästä show’sta ja teknisestä soitosta. Rundille lähdetään pitämään hauskaa, mutta keikat täytyy soittaa hyvin. Sellaisen tasapainon olemme pitäneet”, hän sanoo.
Wirman poistuu haastatteluhuoneesta ja palaa olutpullon kanssa. ”Koko bändi on kuitenkin viimeisen parin vuoden aikana rauhoittunut. Päätön kännisekoilu ei voi jatkua loputtomiin, koska sillä on seurauksia”, Wirman sanoo.
”Olemme nähneet varoittavia esimerkkejä muissa bändeissä. On ollut verenmyrkytyksiä ja fyysisiä romahduksia. Sellainen herättää”, Seppälä sanoo.
Jos on koko vuosituhannen kiertänyt maailmaa suositun rockyhtyeen jäsenenä, voi olla vaikeaa kuvitella sitä päivää, kun bändiä ei enää ole. Seppälällä on silti akateeminen takaportti.
”Opiskelen valtiotieteitä Helsingin yliopistossa noin kymmenettä vuotta. Aloitin opintoni Follow the Reaperin (2001) aikoihin. Are You Dead Yetin aikoihin minusta tuli kandidaatti. Jos Bodom hajoaisi, tekisin varmaankin maisterintutkinnon valmiiksi ja pyrkisin ehkä jatkamaan opintoja.”
Wirman pitää hienona sitä, että Seppälä on pystynyt opiskelemaan aikaa ja kovaa työtä vaativan bänditoiminnan ohessa. Wirmanin mielestä kukaan muu jäsen ei tee yhtyeen sivussa mitään ”järkevää”.
”Onhan meillä kaikilla jotain”, Seppälä torjuu. ”Joku rakentaa taloa, joku duunaa studiohommia. Onhan sullakin melkein studio valmiina.”
Lue koko haastattelu Rumbasta 3/11
Relentless Reckless Forever arvioidaan Rumbassa 4/11 (ilm. 18.3.)