Barbe-Q-Barbiesin rundiblogi, osa 2: kuinka naisrockarit suututtivat W.A.S.P.:in rumputeknikon

Barbe-Q-Barbiesin rundi Blackie Lawlessin ryhmän rinnalla jatkuu kiertueblogin toisessa osassa Virosta Suomeen. Palauta ensimmäinen osa mieleesi tästä.

Teksti: Niina Klemetti
Helsinki + Tampere kuvat: Teemu Siikarla, Marko Pesonen, Markku Saarela, Barbe-Q-Barbies

17.10. The Circus, Helsinki w/ W.A.S.P.
Where the hell did you get that carpet? Has it been on a festival or something? Jesus!!!

Klo 06.30 Länsisatama. Hyvää huomenta Helsinki! Eilisillan W.A.S.P.-keikka Rockcafessa meni hienosti ja nyt on aika pistää B-Q-B päiväunille ennen illan rutistusta The Circuksessa. Basistikuskimme heittää soittajaa sinne tänne ja allekirjoittanut raahautuu päivätöihin, mutta pumppu kestää.


Suora leikkaus itse soundcheckin alkuun, jossa törmättiin heti mainioihin uutisiin: W.A.S.P:in Blackie oli välittänyt terveisensä kiertuemanagerille, ja toiveena olisi, että B-Q-B vetäisi loputkin W.A.S.P:in kiertuekeikat. Tästä otettuna jouduimme kutenkin kieltäytymään tarjouksesta, sillä studioaikataulu on jo muutenkin kortilla.

Klo 18.00 starttaa itse soundcheck aikataulun mukaisesti, ja tavoitteena olisikin ripeä tsekkaus. Paskat! Tallinnasta raahattu ”rumpumatto” osoittautuu täydeksi sudeksi ja levittää hiekkapölysanomaansa pitkin poikin lavaa! Ympäriltä kuuluu ikävää mutinaa, ja W.A.S.P:in road crew’n edustaja tuleekin varoittamaan sotkun seurauksista: ”I’m glad that the drum technic wasn’t here to witness this.” Voihan pee. Äkkiä matto ulos! Lava täynnä hiekkaa! Missä imuri!? Myös rumpalin suu puhalsi ”kielletyllä alueella” ja yritti epätoivoisesti saada hiekan pois rumpali Dupken tuplabassareista. Mutta busted! Teknikko on huomannut vahingon ja tulee vähin äänin kiillottamaan setin symbaalit toiseen kertaan. Katseet kohtaavat. ”I’m so sorry.” Setin takaa ei kuulu sanaakaan.

Matosta ja rikkoutuneesta ridestandistä huolimatta checkki saadaan päätökseen ja grillibarbit hemmottelevat itseään – kyllä! – lämpimällä ruoalla. Takahuoneeseen tuodaan myös koppa kaljaa. Elämä hymyilee jälleen! Myös merkkarille myönnetään tällä kertaa ihan oma soppi. Excellent! Mutta sitten saadaan taas kirota: W.A.S.P:in merchandise-vastaava on valittanut B-Q-B.n halvasta hintaluokasta ja vaatii hinnat samalle tasolle. ”Ei oo todellista!” mutta näillä mennään. Tuplahinnat tiskiin ja räkäiset naurut päälle. Uskomatonta mutta totta, tavaraa liikkuu ryöstöhinnoista huolimatta.

Klo 21. Show on pian alkamaisillaan. Soittoaikaa venytetään, vaikka sali alkaa jo täyttyä hyvään tahtiin. Sellainen tuhat ihmistä on jo paikalla ja on aika aloittaa rokkaaminen!

Klo 21.20 – ja sitten mentiin! Yleisö on pakkautunut tiiviisti lavan reunaan ja ottaa B-Q-B:n mitä mukavimmin vastaan. Biisejä lauletaan ulkomuistista ja muutama jalkakin tamppaa lattiaa. Fiilis on katossaan. Yleisöstä kuuluu ”Tormented!” ja vastaan hymyssä suin ”Tormentor!” Tälläkin on tarinansa, mutta palataan siihen joku toinen kerta.

Jälleen kerran nopea roudaus ja pieni palautuminen perään. Tosin kitaristi Karjalaisen kamat tyrkätään suorilta henkilöautoon ja nainen niiden mukana auton rattiin. Se on tervemenoa studioon! Basisti juoksee
seuraavaan paikkaan. Ekkis, Niki ja Rami ryntäävät suorilta roudaamaan. Meilläkö jatkuva kiire? Pliis!

Tunnin kuluttua loppukolmikko ottaa kerrankin rennosti. Tosin Nikiä viedään ja kuvataan salin puolella niin lujaa, että tuskin ehtii neiti hengähtämään. Minä juon ilmaista olutta, se on parasta se!

Klo 22.30 starttaa W.A.S.P ja seuraa kiertueen toistaiseksi pisin spektaakkeli. Circus on liekeissä! Kyllähän tää toimii. Jalka polkee lattiaa…

19.10. Lost in Music Festival, Tampere
”Viini- tuo oiva sporttijuoma!”

Ei oo helppoo, ei. Kitaristimme Kaisa starttaa matkansa Hämeenlinnan Sound Supreme -studioilta. Takana kahden päivän rankat kitaraäänitykset, ja energiajuomaa on kulunut puheista päätellen sangollisia. Väsymyksestä huolimatta äänityskopissa on tehty taikoja ja jopa kuuden biisin pohjat! Siispä kohti Lempäälän ihmettä Ideaparkkia, josta meikäläinen koukataan kätevästi parkkikselta. Määränpäänä Musiikki & Media -tapahtumaa kuorruttava Lost in Music! Soittoaika klo 23.30, joten koomailuun riittää rutosti aikaa. Itse luin keikkaorderin niinkin läpikotaisin, että olin valmis lähtemään ensimmäisellä maitojunalla takaisin Helsinkiin. Sitten selviääkin, että koko poppoo on majoitettu lähimpään hotelliin! No voihan jippii! Sehän kelpaa!


Klo 16.15 ja parkkeeraus YO-talon eteen. Load in käynnissä, joten on aikaa ottaa yhdet neuvoa-antavat viereisessä kuppilassa. Muu barbilauma onkin vajaan tunnin aikataulusta myöhässä. Ilmassa on epätoivoa: Niki on menettänyt äänensä totaalisesti keskiviikon keikan jälkeen, ja muu porukka velloo väsymyksestä. Oma mielentilani onkin jo saavuttanut astetta tiukemman otteen: HULLUUS! Mutta siinä mielessä, että liika väsyneisyys on jo muuttunut ikiliikkujamaiseksi olotilaksi. Tästä tulee hyvä, paras keikka ikinä! Tsirp!

Soundcheck hoidetaan sujuvasti pois alta ja suuntaamme Omppuhotelliin, jossa 3/5 bändistä rojahtaa punkkaan. Mä ja Kaisa siemaillaan hieman kuivaa sidukkaa ja nauretaan Devin Townsendin Meatballs-videolle. Tähän olotilaan auttaa vain paskimmistakin paskin huumori! Soittimessa pyörii KISS, L7, Rival Sons, Imperial State Electric & Samwell (!). What what in the butt, meikit naamaan ja lähtö pääkallopaikalle.

Aika lentää ja viini virtaa! Ehditään hetkeksi väijymään Hollantilaista Death Lettersia, mutta eipä tuossa kauaa mene, kun on aika aloittaa oma keikka. Vaihto sujuu kivuttomasti, ja aikaa jää vielä takahuoneessa hengailuun. Kuinkas ollakaan, YO-talo alkaa täyttyä. Ja täyttyykin! Nyt satanen lasiin ja rokkaamaan! Biiseissä sekoillaan enemmän kuin koskaan, mutta meno on varmaankin tähänastisen B-Q-B-uran rajuin! En kerta kaikkiaan haluaisi lopettaa, mutta kaikki päättyy aikanaan. Fleimarien Jay Burnside vedon jälkeen: ”We salute you!” No ohho, nyt ujostuttaa.

On aika raivata estradi Fleimareille, sille suomen kovimmalle. Ja kyllä, tätä olen odottanut. Kylmä bisse ja it’s time to testify! Blow the roof away – indeed! YO-talo velloo hiestä! Oma rotsini on jo sulanut kiinni ihoon, ja ensimmäisen encoren aikana reväytän vasemman kankkupuoliskoni. La Bruta! Ryntään välittömästi takahuoneeseen pakottamaan hikisen idolini fanikuvaan. Nyt heittäydytään vapaalle.

Ilta venähtää sujuvasti aamuneljään. Fleimarit, B-Q-B:n rytmiryhmä, miksaajamme Rami sekä liuta ystäviä ovat tukkineet pienen bäkkärin. Henkilökunta on erityisen kärsivällistä ja sallii tilojen käytön vielä paikan sulkeuduttua. Nurkassa näppäillään Del Shannonin Runawayta, ja toisaalla lauletaan suomennettua Lenny Kravitziä: Mä olen aina juoksulla. Mutta luojan kiitos, EI sitä luvattua Toton Africaa. Good night Manchester! On aika taluttaa basisti unten maille.

Päiväkirjan seuraavassa osassa Barbe-Q-Barbies W.A.S.P.in kanssa Oslossa 24.10. Stay tuned!

-Niina