Irkkupunk-suosikin uusi levy ei saa kriitikko Jussi Saarista liekkeihin.
Teksti: Jussi Saarinen, kuva: Fullsteam
Flogging Molly: Speed of Darkness
Borstal Beat
Folk ja punk tippuivat kyydistä, mutta jäikö mitään jäljelle?
Flogging Molly kuuluu niihin bändeihin, jotka saavat supervoimia yleisön edessä. Herkullisimmillaan irkkupunk-yhtye on nautittuna suviyössä, mielellään nousuhumalaisen festariväen seassa pomppien. Kun sitten keikasta selvittyään laittaa bändin levyn soimaan, on pettymys melkoinen.
Toki Flogging Molly on tehtaillut lähes viisitoistavuotisen uransa aikana myös kasan Drunken Lullabiesin kaltaisia mahtirenkutuksia, jotka riemastuttavat levyversionakin. Uudella albumilla tällaisia ei tule vastaan.
Los Angelesissa perustettu folkpunk-ryhmä ei soita enää folkia eikä punkia, vaan pikemminkin tylsää kaahausrockia keinotekoisella irkkuaksentilla laulettuna. Uudella levyllä folk tarkoittaa pääasiassa särökitaroiden joukkoon ujutettua kelttiläishenkisiä viululuritusta, ja punk merkitsee vaisuja ”let the revolution begin!”-huudahduksia.
Osa kappaleista on niin hajuttomia, että Lauri Tähkä voisi ihan hyvin tehdä niistä suomalaisia versioita. Laulaja Dave King sentään naukuu yhtä pirteästi kuin ennenkin.
Arvio on julkaistu Rumbassa 7/11