Ei mikään sekunda-eminem
Ottaen huomioon Eminemin käsittämättömän nopean nousun mixtape-luokasta MTV-rapin kiintotähdeksi on melkoinen ihme, että seuraavan valkohipiäisen räppärin nousua menestykseen on saatu odottaa näinkin kauan. Asher Roth kertoo esikoislevyllään tahtovansa, että häntä ei automaattisesti verrattaisi Eminemiin. Hänen aivan virkaveljeltään kuulostavan äänensä sekä menestyneiden valkoisten räppäreiden lukumäärän vuoksi vertailulta on hemmetin vaikea välttyä.
Kun alkuärsytyksestä pääsee yli, Asher Rothin debyytistä löytyy paljon pitämisen arvoista. Pikkukaupungin poika ei yritä turhaan olla gangsta, vaan tarinoi kuulijalleen nokkelin sanankääntein college-elämästä, dokaamisesta, tytöistä ja (yllätys) suhteestaan Eminemiin. 90-luvun alun kulta-ajoista muistuttavat biitit rytmittävät leppoisasti Rothin tarinointia ja tuovat mieleen lähinnä Kanye Westin The College Dropoutin.
Hyväntuulinen kokonaisuus sisältää niin She Don't Wanna Manin kaltaisia aallonpohjia kuin killereitäkin, kuten Be By Myself ja Lion's Roar. Esikoislevylle tyypillinen epätasaisuus siis leimaa kokonaisuutta. Toisaalta Rothilla on ilmiselvää lahjakkuutta, jonka perusteella seuraavan albumin voi odottaa nostavan rimaa juuri sen verran, että esikoisalbumin muistetaan tulevaisuudessa ilmestyneen aikana, jolloin Asher Roth vielä haki omaa ääntään.