Avenged Sevenfoldin uusin: kokoelma hävyttömiä rippauksia vai ansiokas moderni metallilevy?

Avenged Sevenfold

Avenged Sevenfold ei vaikutteitaan häpeile. Mutta kun lainaileminen/rippaaminen tehdään avoimesti ja peittelemättä, kriitikko Juha Wakonen ei anna asian häiritä.

Teksti: Juha Wakonen

Avenged Sevenfold: Hail to the King
Warner
3stars

Riffejä lainaamassa.

A7XHailtotheKingAvenged Sevenfoldin mukaan emoilu on taakse jäänyttä elämää, nyt kumarretaan otsa lattiassa Dion ja Black Sabbathin kaltaisten suuruuksien suuntaan. Uutta levyä kuunnellessa huomaa, että tästä on puolet totta. Hail to the King soi kuin täyspitkä tribuutti, mutta levy uulostaa enemmän 1990-luvun Metallicalta kuin varhaisemmilta dinosauruksilta.

Bändiä olisi helppo moittia isompiensa olkapäillä seisomisesta ja suoranaisesta riffien lainaamisesta. Kritiikki tuntuu silti osin turhalta, koska kaikki tehdään tietoisesti ja ennen kaikkea taidolla. Doing Time tapailee M. Shadowsin laulumaneereita myöten Guns N’ Rosesia, ja This Means War kuulostaa Metallican Sad But Truelta. Kierrättäminen tehdään kuitenkin hyvällä maulla ja rohkeasti.

Vuonna 2009 menehtyneen rumpalin Jimmy ”The Rev” Sullivanin kuolemasta edelleen toipuva Avenged Sevenfold todistaa, että bändi kykenee jatkamaan siitä, mihin vanhan rumpalin kanssa jäätiin. Suunnanmuutosta ei ole syytä epäillä, bändi kuulostaa hetkittäin todella lupaavalta.

Arvio on julkaistu Rumbasa 9/13.