Hipahtavien grungerockarien luonteva paluu vaihtolaulajan kera
Blind Melon oli grunge-aallon aikana omanlaisensa outolintu. Se ammensi perinteisestä rockista ja soiton otteissa oli jatsahtavaa kepeyttä. Yleissoinnista teki jotenkin toismaailmallisen laulaja Shannon Hoonin käheän korkea ääni.
Itsensä kuoliaaksi huumanneen Hoonin tilalle yhtye on toiselle kierrokselle pestannut Travis Warrenin. Valinta onkin oiva: sointi on tuttu, ja Blind Melon kuulostaa siltä kuin edellisestään, vuoden 1995 Soup-levystä olisi kulunut vain pari vuotta.
Jo viime vuonna jenkeissä julkaistu For My Friends on varsin positiivinen yllätys. Yhtyeen jäsenet käyttävät hienosti Hoonin jälkeensäjättämää sävelkynää. Jälki on tunnistettavan rentoa ja ilmavan perinnetietoista rockia. No Rain -pikkuhitin kaltaista hippiriemua uutukaisella ei ole, mutta materiaalin yleissävy on tummimmillaankin elämänmyönteinen. Useammankin biisin jälkeen kuultavat riemunkiljahdukset kuvaavat meininkiä hyvin.
Moni yhtyettä kaipaamaan jäänyt ottaa For My Friendsin varmasti lämmöllä vastaan – ja miksei: levy on oikein mukavaa kuultavaa. Materiaalista puuttuu silti se terävin kärki, jolla uusi sukupolvi saataisiin innostumaan bändin sinällään ihastuttavan juurevasti rullaavasta rockista.