Tähtilampun alla
Cortney Tidwell kuiskii viehkeästi kuin Julee Cruise tai The Sundaysin Harriet Wheeler, mutta ei onnekseen putoa samaan kuoppaan kuin moni muu ”eteeriseksi” solvattu laulajatar. Ei tarvitse kuin kuunnella Boysin avauskappale Solid State, niin tietää, että näistä palkeista on tarvittaessa muuhunkin kuin kuiskimiseen.
Pieni varovaisuus kuitenkin vaivaa nashvilleläistä laulajatarta. Tidwell irtautuu hieman liian harvoin perussoundistaan, kirkkaan tähtitaivaan alla kaikuvasta kuulaasta indiefolkista, jotta Boys tekisi aivan yhtä suuren vaikutuksen kuin hänen hätkähdyttävä esikoisalbuminsa Don't Let the Stars Keep Us Tangled Up (2007).
Mutta ehkä se on ihan viisastakin. Tidwell on kieltämättä parhaimmillaan kuulostaen omalta, tutuksi tulleelta itseltään. Irtiotot rujon elektropopin (Watusii) ja reippaan indierockin (So We Sing) maailmaan jäävät vähän irrallisiksi, vaikka niissäkin itua on.