Green Day: Dos! – Trilogian pohjanoteeraus, ainakin toivottavasti

07.01.2013

”Green Day tuntuu olevan nyt enemmän kuin vähän hukkateillä”, kiteyttää Markku Halme näkemyksensä stadionpunkkareiden albumitrilogian toisesta osasta.

Teksti: Markku Halme, kuva: Warner

Green Day: Dos!
Reprise

Green Day tuntuu olevan nyt enemmän kuin vähän hukkateillä. Terveen viriiliä poikkeavuutta haetaan sillä, että aloitus- ja lopetusraidat säestetään pelkästään akustisella kitaralla, mutta eihän niiden välissä kuulla kuin pari hassua korvia höristyttävää palaa. Varsinaiseen huonouteen ei sorruta, mutta paljonkos se auttaa? Ei paljoa.

Alan kuuntelemaan albumia joka kerta innokkaan toiveikkaana, mutta into ja keskittyminen ehtivät hiipua jo puolivälin paikkeilla. Muutaman kokeilun perusteella voin kertoa, että näin tapahtuu myös kappaleita randomilla soitettuna.

Tasaisen pinnan alta kauniit päänsä nostavat beatleaanisissa sfääreissä jytäävä Wow! That’s Loud ja linjasta sopivan radikaalisti poikkeava, naisräppäri Lady Cobran kanssa toteutettu hilpeä Nightlife-nytkytys. Toisaalta esimerkiksi raskaahkolla tavalla surfhenkinen Fuck Time on melkoista roskaa.

Näin Green Dayn keskimäärin tasokas keskinkertaisuuden maksimointi saa melko tarkkaan ne tähdet, jotka se ansaitseekin.

Arvio on julkaistu Rumbassa 12/12. Kuuntele levy Spotifyssa.