”Herkkyyden ja tyhmäilyn kohtaaminen on ehkä aidointa, mitä nuoret miehet voivat levylle tallentaa” – arviossa Gasellien uutukainen

09.11.2015

”Näiden jäbien tekemisessä kaikki tuntuu etenevän aikataulussa, mutta luonnollisesti”, hehkuttelee Niko Toiskallio arviossaan.

Gasellit
Seis
Johanna
Arvosana 8,4

gasellitGasellit ovat olentoja, jotka tuntuvat välillä säntäilevän hysteerisesti, mutta onnistuvat dynaamisuudellaan suoriutumaan uskomattomimmistakin loikista. Luontodokumentit eivät ole erikoisalaani, joten edellinen viittaa lähinnä Pohjois-Helsinkiläiseen rap-yhtyeeseen.

Retkueen kolmas kokopitkä levy, ensimmäinen kotoisen Monspin ulkopuolella julkaistu tekele saattaa olla vedenjakaja tasaisen varmasti isoimman yleisön tietoisuuteen nousua viime vuosina tehnelle nelikolle.

On osuvaa, että ensimmäinen albumilla kuultava ääni tulee Avokämmentä –biisin vierailija JV:ltä. Lahtelaistaustainen virtuoosi sisällyttää tekniseen pätkäänsä niin Esko Valtaojan kuin karvanopat. Ensimmäinen kertosäe kuulostaa siltä kuin tällä portaalla odottaa saattaa; isot synamatot ja Hätä-Miikan ohuen melodinen hokema, joka pyytää lätkäisyä poskelle siinä tapauksessa, että taivaanrannan maalailu vie miehen turhan pitkälle mukanaan. Emoilun ja krebaamisen balanssi on yhä läsnä, hyvä.

Hätis, Thube ja Päkä ovat mestareita ratkaisemaan klassisen ongelman, jossa ihmissuhdetarinan toisena osapuolena on ryhmä ääniä. Ongelmat eivät ole Gaselleille ongelmia, ne ovat vain aitoja, joiden yli hypätään. Avokämmentä on kaikin puolin onnistunut raita.

Ensimmäisiä levyltä julkaistuja maistiaisia oli Kasmirin hunajalla kuorrutettu Vainoharhainen. Vainoharhainen rap-pää kuuli tässä mahdollisuuden 90-luvulta muistuvalle sell-out –tilanteelle. Eletään kuitenkin vuotta 2015. Arkikieltä, jopa karuutta kaipaaville tiedoksi; Kasmir käyttää kertsissä termiä “nussiminen”. Uuh.

Betoni-intiaani ilmestyi ikään kuin Vainoharhaisen b-puolena, ja oli ensimmäinen pala tätä levyä, joka koukutti allekirjoittaneen. Se alleviivaa jengin onnistumista vanhempien levyjen materiaalin tunnelman ja isommaksi kuoritumisen tehtävässä. Junnaus muuttuu biisin kaarella tamppaukseksi, minkä voisi kuvitella toimivan mainiosti Gasellien selkeimmällä valta-alueella, livetilanteissa.

Näiden jäbien tekemisessä kaikki tuntuu etenevän aikataulussa, mutta luonnollisesti.
Siinä missä he ensimmäisillä julkaisuillaan riemastuttivat mm. rimmaamalla pitkiä jaksoja täysin ilman riimejä, mennään nyt ns. ammattimaisemmin. Sisällöissä ja sanapyörityksessa kuuluu kasvaminen niin ihmisinä kuin biisintekijöinä. Paikoin maalataan ajanmukaiselle pop-kankaalle hyvinkin elämänmakuisia ja kauniita kuvia kaupungista ja sen elämästä. Herkkyyden ja tyhmäilyn kohtaaminen on ehkä aidointa, mitä nuoret miehet voivat levylle tallentaa.

Soundi on kautta levyn synteettinen, onnistuen enimmäkseen pysymään tukevuuden ja höttöisyyden nuoralla. Toivon todella ison kansanosan löytävän Gasellit tämän levyn myötä, ja tekevän siitä pop-taivaamme kiintoelementin.

Niko Toiskallio

Arvosteluasteikko:
0–1,9 p. hengenvaarallinen
2,0–4,9 p. kehno
5,0–6,9 p. keskinkertainen
7,0–8,9 p. hyvä
9,0–10 p. klassikko

Lisää luettavaa