Tasaisen laadukasta elektromelankoliaa
Helsinkiläiskvintetin kauan hierottu toinen albumi vakuuttaa tymäkällä otteellaan. Biisit ovat parhaimmillaan erittäin täyteläisiä ja ihanan melankolisia rypistyksiä. Jaani Peuhun vaikeroiva laulutyyli tuo hyvällä tavalla mieleen Lapkon Ville Maljan, vaikka samaan intensiteettiin Peuhu ei ylläkään.
Tasavahva biisimateriaali meinaa kuitenkin välillä lipsahtaa tasapaksun puolelle, sillä vaihtelua toivoisi enemmän. Soundi on iso, mutta melodiat ovat jäädä paitsioon. Albumi on hyvin eheä ja yhtenäinen, mutta välillä vähän tylsä.
Kokonaisuus on silti helposti voiton puolella. Puuduttavien hetkien vastapainoksi Enochian Devices tarjoilee ison annoksen etäistä ja kuulasta elektrorockia, jonka äärellä on mukava tiirailla tähtitaivasta ja kieriskellä melankoliassa. Muutamalla ässäbiisillä höystettynä tästä olisi tullut mitä mainioin syksyn soundtrack.