Hienoa hämmentävyyttä ja hämmentävää hienoutta
Tämän erinomaisen kummallisen albumin innoituksen lähteenä on toiminut ranskalaisen Michel Houellebecqin kolmen vuoden takainen tieteiskirja Mahdollinen saari.
Kirjallinen lähtökohta on muokannut kokonaisuuden musiikillisesti täysin linjattomaksi, mikä toisaalta tekee paketista varsin vireän ja inspiroituneen.
Ensimmäinen positiivinen yllätys on albumin avaava chanson Les Feuilles Mortes, jonka Yves Montand levytti heti toisen maailmansodan päätyttyä. Eikä ole Iggy Popia koskaan aiemmin kuultu näin vereslihaisesti tunnelmoivana. Jatkossa on tarjolla muutama hyvinkin henkevä laulelma, pari Jolly Jumpersin mieleen tuovaa rämebluesia, Tom Waitsilta haisevaa resupekkajatsia, yksi ihan oikea, virallinen ja rehellinen kitararokki sekä ainoana harha-askeleena kovin kälyinen teknopala.
Vaikka tähän ektoplasmaattiseen albumiin on hyvin vaikea suhtautua ”järkevästi”, tästä on harvinaisenkin helppo pitää. Idea – mikä se sitten pohjimmiltaan onkin – kantaa hienosti.