Jämäkkää näkemyksettömyyttä
Jet todisti Get Born -debyyttialbumillaan (2003), että se osaa sorvata toimivan rock-kappaleen vaikka silmät ummessa. Kakkosalbumillaan Shine On australialaisyhtye puolestaan todisti, ettei sillä ole juurikaan tyylitajua eikä senkään vertaa sanottavaa.
Shaka Rock ei muuta mitään. Se on turhauttava albumi turhauttavalta yhtyeeltä, jossa ihailtava varmaotteisuus kohtaa täydellisen näkemyksen puutteen. Jet on suurelta mutta tyhjyyttään kumisevalta sydämeltään baaribändi eikä muuksi muutu.
Shaka Rock on jukeboksimainen sillisalaatti hardrockia, reipasta nuorisoelokuvameininkiä, kompelöitä Beatles-lainoja ja ”sielukkaita” Rollari-fiiliksiä. Lyriikoiltaan levy on umpisurkea, mutta musiikkinsa puolesta ihan kuunneltava.
Jos ja kun joku on tuomitsemassa Shaka Rockia alimpaan helvettiin, toimivat surinarock-riffin siivittämä La Di Da ja Per Gesslen melodiavarannosta ammennettu Let Me Out lieventävinä asianhaaroina. Mutta riittävätkö ne pelastamaan Jetin tulevaisuutta? Tuskin.