Näyttelijä astuu rohkeasti tuntemattomalle maaperälle
Vielä toistaiseksi paremmin näyttelijänä tunnetun Juliette Lewisin The Licks -bändin kanssa tehdyt levyt olivat melko turhaa tusinarockia. Siksi odotukset tätä toista yritystä kohtaan eivät olleet kovinkaan korkealla. Olkoonkin, että The Mars Voltasta tutun Omar Rodriguez Lopezin paljastuminen tuottajaksi oli mielenkiintoinen yksityiskohta.
Intron jälkeen päästään asiaan, kun Noche Sin Fin lähtee paukkumaan kuin Mewin …And the Glass-Handed Kitesin tanakimmat jälkipotkuriffit. Biisi on muutenkin Terra Incognitan komein hetki, sillä Julietten laulusuoritus nousee komeasti Rodriguez Lopezin riffimyrskyn päälle ja etenee kuumeisesti surulliseen loppuun.
Lewis on kertonut haluavansa laulaa tuskansa tälle levylle. Se onnistuu tietenkin parhaiten blues-kaavaan, jota varioiden hyvin pitkälti edetäänkin. Näyttelijänä Lewis yrittää ehkä hieman liikaa kiilata Janis Joplinin tontille, mutta kyllä hänen laulamansa tuska on pakko uskoa aidoksi.
Kokonaisuutena Terra Incognita on hieno sekoitus puhdasta tunnetta ja mietittyä musikaalisuutta, vaikka pelkistetyimmät bluesit vievätkin Noche Sin Finin herättämää alkuinnostusta.