Justice: Audio, Video, Disco
Ed Banger
Onneksi Justice on muuttunut. Ei sillä, ettenkö olisi mielelläni nautiskellut uutta satsia vuonna 2007 julkaistun ristilevyn jylhästi paukkuvaa tanssimusiikkia. Debyytin perusteellisuutta olisi kuitenkin ollut turha lähteä toisintamaan.
Keväällä julkaistu Civilization-single nosti odotukset kattoon. Ensimmäiset kuuntelut sujuivat mielen yrittäessä paikallistaa, mitä Justice on oikeastaan halunnut tehdä.
Kaiken muun ohessa Audio, Video, Disco on humoristinen levy, olkoon huumori sitten tahatonta tai tahallista. Levyn soundi on nimittäin niin rehvakkaan mahtipontinen, mutta samalla pehmeä, että se saa väkisin hymyilemään. Osuvasti kansikuvassa bändin ristilogo on mäjähtänyt betonimuotoisena maahan, yhtä uhmakkaan näköisenä kuin levyn valtavat kappaleet.
Jo ensiraita Horsepower hurmaa. Debyytin kaoottinen synkkyys on vaihtunut kitaroihin ja lämpimän analogisiin sävyihin. Pehmeiden sähkökitaroiden ja konerumpujen naittaminen tuo hieman mieleen newyorkilaisen Ratatat-yhtyeen.
Kopiosta ei kuitenkaan voi puhua, sillä Justicen sävellykset ovat huomattavasti newyorkilaiskollegojen vastaavia kiinnostavampia, ja Justicen uudessa soundissa on paljon muutakin kuin Ratatatia. Paikoin Audio, Video, Disco niiaa jopa AC/DC:n tai The Whon suuntaan. Ensin mainittua voi kuulla ainakin mahtavan New Landsin riffissä ja jälkimmäistä vaikkapa Helixin kitaroinnissa.
Audio, Video, Disco ei ole niin hitikäs kuin debyytti, mutta hurmaava, eeppinen ja tyylitietoinen levy se on.
Arvio on julkaistu Rumbassa 14/2011. Levyn kuuntelu onnistuu Spotifyssa.