Räminää ja kaihomieltä ysäri-indiepaketissa
Wikipedian mukaan Rafflesioihin kuuluva Rafflesia arnoldii, maailman suurin kukka, haisee mädältä lihalta. Levy, jolla on tällaisen luonnonilmiön mukaan nimetty kappale, ei varsinaisesti voi olla huono. Ei, vaikka öttiäisiä puoleensa vetävästä lemukukasta lukeminen alkaa jo turhankin elävästi selvittää, mistä kappaleen takana olevassa ihmissuhteessa on ollut kyse.
Helsinkiläisen Lady Escapen debyytti Unsung Land ei siis ole huono levy, se on nyt todettu. Levyn ongelma on kuitenkin siinä, että sen olisi voinut tehdä mikä hyvänsä 1990-luvun suomalainen indie-bändi. Kappaleissa on kyllä jujua, ja tyylikin vaihtelee sopivasti rosoisen reippaasta angstiseen, mutta tulos on silti jotenkin mihin-tahansa-vaihdettava.
Teemu Tannerin kireä laulu vetää välillä hermoja tiukalle. Vastavuoroisesti Seidi Guzejevin taustat tuovat kappaleisiin särmää. Levyn kohokohdat ovat hypnoottisesti vetävä Names in a Cross ja painostavan kaunis Nasal Passage – ”yes I wrote you that letter, but promise not to read it until it’s too late”.