Ei ole helppoa
Huh huh, jo albumin nimen lukeminen hengästyttää. Lowlife Rock’n’Roll Philosophers ei päästä kuulijaa helpolla myöskään kuunneltuna – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Kolmannella albumillaan porilaisten musisointi venyy kepeästä popista moniosaiseen progerockiin. Valitettavasti jälkimmäistä kuullaan huomattavasti enemmän kuin ensin mainittua, sillä albumin kärkikappaleeksi kohoaa yhtyeelle epätyypillinen Words and Melodies. Laulu kuulostaa siltä, mitä Astrid Swanin olisi toivonut olevan ennen The Drunk Loversiaan. Lähelle samaa yltää myös yhtyeen kakkoslevyltä nimensä lainannut Violent Calm.
Noora Tommilan laulua on erittäin suuri ilo kuunnella myös Eleanoora Rosenholmin ulkopuolella, jonka suosion jalkoihin hänen pääbändinsä oli jäädä. Eleanooraa enemmän filosofeissa kuuluu Mikko Elon tausta Kuusumun profeetassa.
Pitkän linjan soittajien taituruus yltää välillä liian itsetarkoitukselliseksi pröystäilyksi, vaikkeivät he enää olekaan musiikkiopistoikäisiä keltanokkia. Kyse taitaakin olla kunnianhimoisista taiderockareista.