Gösta on kuollut, mutta Leavings teki paluun. Yhtyeen Arpapeliä-levy julkaistiin keskiviikkona – onko se pahimman luokan rahastusta vai pätevä suomirock-tekele?
Teksti: Markku Halme, kuva: Sony Music
Leavings-orkesteri: Arpapeliä
Sony
Göstan varjoista uuden päivän valoon.
Pari ensikuulemaa pudottivat suojaukseni ja nostattivat hyökkäysvimman. Väkisinkin mieleen ajautunut vertailu Leevi & the Leavingsiin tuotti olon, että kuolleella ja kuopatulla hevosella tässä yritetään ratsastaa, niin laadukasta ja inspiroitunutta kuin soitanta onkin. Perinteenmukaisia Leevi-biisejä ilman minkäänlaista tekstillistä säkenöintiä, luulin.
Kunnes tajusin: albumin himmeästä liekistä tupruaa selviä sanoituksellisia ja laulannallisia tuoksahduksia Samae Koskisen nuotiosavuista. Vähän kuin 1970-luvun puolivälin Kasevaa, mikä ei tietenkään ole paha vaan kerrassaan hyvä asia.
Silti suurin osa laulantamateriaalista ohittaa korvien välin jälkiä jättämättä. Kulmakarvoja kohahduttaa vain Göstaa puolipätevästi imitoiva nimikappale.
Homman myyntipotentiaalista en mene takuuseen, mutta tiedä häntä vaikka vanhakantaista pop-iskelmää janoava kansa haluaisikin kostuttaa kurkkuaan juuri nimenomaan tällä 4,7%-viinillä.
Arvio on julkaistu Rumbassa 7/11
Mitä itse tykkäät? Suuntaa Spotifyyn ja arvioi itse.