Pissed Jeans on paljon muutakin kuin omien farkkujensa herra
Pissed Jeansin pojat voisivat mennä naapuritalon bileisiin hankkimaan piparia, mutta he eivät jaksa vaivautua. He voisivat kertoa vitsin ja saada koko huoneen nauramaan, mutta heitä ei kiinnosta. He voisivat käyttää 100 dollaria vapaa-aikaansa, mutta eivät tiedä mitä ostaisivat.
Sen sijaan he istuvat kotona kalsareissaan, laskevat televisiossa tuhoutuvien rakennusten määrää ja käyvät välillä töissä pinoamassa papereita. ”Yeah it's alright / I lose my days and keep my nights / Just let me go and stay away from my home.”
Yhdysvaltalaisen Pissed Jeansin kolmas levy King of Jeans on täydellinen albumi yhteiskunnan oravanpyörään joutuneista, turhautuneista ja päämäärätiedottomista urbaaninuorista. Unohtakaa politiikka ja muu sosiologinen paska! Nyt keskitytään grungen omahyväiseen perussanomaan.
Grungen lisäksi pissahousujen musiikissa yhdistyvät 80-luvun jenkki-hc, Flipperin laahaava noisepunk ja Stick Men with Ray Gunsin aggressiivinen älämölö. Mukana on myös ripaus Drunks with Gunsia, Melvins-henkisiä sludge-riffejä ja jopa doomia. Tällaisesta seoksesta olisi STT Recordsin Joe Carducci kussut housuihinsa 80-luvulla.
”When I stop carin' bout anything that's real”, laulaa Matt Korvette biisissä Spent. Jepjep, nuorissa on maailman tulevaisuus.